Rakennuslaki livahti läpi / Vihreä Lanka 27.8.1998

Rakennuslaki livahti läpi
Päivi Sihvola
EDUSKUNTA sai perjantaina käsiteltäväkseen esityksen uudeksi rakennuslaiksi. Tapahtumaa ei säestänyt hurja polittiinen kädenvääntö eikä mediaryöpytys. Näin siitä huolimatta, että ympäristöministeri Pekka Haaviston mukaan kyse on paljon suuremmasta mullistuksesta Suomen ympäristölle kuin Natura-esityksessä.
    "Rakennuslakiehdotus on tämän vuosikymmenen mittavin lakiuudistus, joka vaikuttaa kansalaisen arkiympäristöön sekä elämänlaatuun", hän arvioi.
    Hanke on mittava senkin puolesta, että uutta lakia on pusattu kauan. "Lähes 30 vuotta on valmisteltu uudistusta ja tässä se nyt on," ylijohtaja Pekka Kangas ympäristöministeriöstä sanoi tiedotustilaisuudessa. Hänen mukaansa ne lähes 200 lausuntoa, jotka lakiesityksestä annettiin, voi tiivistää yhteen sanaan: vihdoinkin

Rannat pois pöydältä
Yksi rakennuslakitoimikunnan yksimielisyyttä edistänyt asia on epäilemättä se, että rantarakentamisen ohjaus puhdistettiin pöydältä jo aikaisemmin. Siihen liittyvät pykälät muotoiltiin luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä ja ne siirtyvät sellaisinaan rakennuslakiin.
    Haaviston mukaan julkinen keskustelu on kuitenkin painottunut haja-asutusalueiden asioihin ja rantarakentamiseen, vaikka rakennuslaki koskee eniten yhdyskuntia – kaupunkeja ja muita taajamia.
    Voimakkaimpia poliittisia tunnekuohuja lain valmistelussa herättivät marketrakentamisen ohjaus ja vanhentuneiden kaavojen toteuttamisen estäminen.

Marketin koko nousi
Toimikunta esitti, että yli 1500 neliömetrin marketia ei saa rakentaa paikkaan, joka ei ole kaavassa kyseiselle palvelulle merkitty. Näin voitaisiin ottaa paremmin huomioon yhdyskuntarakenne ja liikennekysymykset. Tämä raja nousi 2000 neliömetriin.
    Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Osmo Soininvaaraa neliörajan nostaminen "vähän harmittaa". Hän veti niinsanottua markettyöryhmää, jonka esityksiin rakennuslain tämä kohta pohjautuu.
     Muutoksesta kärsivät Soininvaaran mukaan pienet kaupungit. Samaa mieltä on rakennusneuvos Matti Vatilo ympäristöministeriöstä. Hän osallistui rakennuslakitoimikunnan työskentelyyn ollessaan vielä Suomen Arkkitehtiliiton pääsihteeri.
    "Tiukempi raja olisi ollut parempi, koska sillä olisi voitu ratkaista myös pienten paikkakuntien ongelmia. Yhteiskuntapoliittisesti ja liikennepoliittisesti kuitenkin hypermarketit ovat suurempi ongelma. Niiden kannalta 2000 neliötä on yhtä hyvä kuin 1500 neliötä", Vatilo arvioi.
    Soininvaara on tyytyväinen siihen, että marketpykälä on tulossa voimaan jo ennen kuin rakennuslaki kokonaisuudessaan. "Sillä on jo kiire, kohta ei ole enää yhtään virhettä, jonka vielä olisi tekemättä."
    Kaavojen vanhenemisella ja marketin neliörajoituksella käytiin kauppaa vielä lakiesityksen viimemetreillä. Lopputulos oli, että kaava ei vanhene kymmenessä vaan 13 vuodessa. Tällöinkään sitä ei automaattisesti kokonaan hylätä, mutta sitä ei saa toteuttaa ilman "terveystarkastusta".
    Vatilo ei pidä kolmen vuoden jatkoaikaa kovin suurena muutoksena. "Ihan yhtä hyvä kuin kymmenen vuottakin", hän arvioi.

0sallisia on moneksi
Uudistuksen myötä kaavoituksen painopiste siirtyisi prosessin alkupäähän – kuntaan, osallisten löytämiseen, heidän kantojensa selvittämiseen ja niiden huomioonottamiseen.
    Kaavaan osallisten joukko on suuri, kysymykseen voi tulla kaavoitettavan alueen naapuri tai alueen maisemasta nauttiva kuntalainen, mutta myös kansalaisjärjestö.
    "Kunnille tulee valtava vastuu, että tämä rakennuslain henki toteutuu", Haavisto linjaa.
    Pekka Kangas sanoo, että kuntien on nyt etsittävä uusia yhteistyömuotoja. Hän haluaisi nähdä esimerkiksi kyltin maastossa: "tähän suunnitellaan kaavamuutosta". Se toimisi paremmin kuin kuulutus kunnan ilmoitustaululla, Kangas uskoo. Myös Vatilo painottaa sitä, että pitää ennakkoluulottomasti etsiä uusia keinoja, joilla myös passiiviset ihmiset tavoitetaan.

Yhdessä oppien
Yhteiskuntauunnittelun seuran puheenjohtaja Mariitta Vuorenpään unelmakunnassa kaavoitus nähtäisiin yhteisenä oppimisprosessina.
    "Siinä päätöksentekijät ja kuntalaiset olisivat entistä luontevammin sidottuja jatkuvaan yhteiseen ympäristön kehittämisprosessiin. Kaavakartta olisi vain sivutuote, mutta sen pohtiminen toimisi välineenä yhteisille oivalluksille."
    Vuorenpää arvioi, että esitys edistää uutta suunnittelukulttuuria. Hän kuitenkin uskoo, että lain kirjain ei yksin riitä.
    "Olisihan nykyinenkin laki mahdollistanut paljon demokraattisemman kaavoituksen, mutta kuntatason politikointi on vesittänyt sen. Nytkin on olemassa asukasyhteistyötä, mutta lautakunnat ja valtuustot pelaavat ihan omaa erillistä peliään."
    Uudistuksen arvostelijat ovat epäilleet, että kuntalaisten laaja osallistuminen hidastaa kaavoitusta. Kangas on täsmälleen toista mieltä:
    "Vanhan systeemin hitain vaihe oli muutoksenhaku. Nyt valitusten lukumäärä laskee ja siten koko prosessi nopeutuu."

Kuntien kypsyys
arveluttaa

Valmistelun kuluessa on esitetty epäilyjä siitä, onko kunnissa ammattitaitoa ja voimavaroja luoda hyviä kaavoja ilman ympäristöministeriön valvovaa silmää. Sitäkin on pelätty, että kaavojen sisältökriteerit eivät ole riittävän tiukat, jotta niihin voisi tuloksellisesti vedota lääninoikeudessa – etenkin kun siellä istuu vain juristeja eikä lainkaan kaavoituksen ammattilaisia. Tästä syystä ympäristöhallinnon sisäinen valitustie olisi arvostelijoiden mielestä ollut parempi.
    Haavisto puolustaa uutta järjestelmää, joka ei ole Helsinki-vetoinen. "Kuntalaiset ovat tämän päivän lähtökohta."
    Kaavojen laatuongelmaa on esityksessä ratkottu siten, että yli 6000 asukkaan kunnan on palkattava joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa kaavoituksen ammattilaisia. Lisäksi kaavojen sisältökriterejä on tiukennettu ja alueellisilla ympäristökeskuksilla on mahdollisuus palauttaa kaava uuteen käsittelyyn, jos virheitä huomataan.

Resurssipula vaivaa
Vatilo arvioi, että tämä oikaisukehoitus on sinänsä toimiva järjestelmä. "Ainoa kysymys on, onko keskuksilla resurssseja seurata kavoitusta niin, että ne ehtivät puuttua ajoissa. Toisaalta ympäristökeskusten rooli etukäteisohjauksessa tuo mukanaan sen, että yleensä ne kaavat ovat tiedossa, joissa on riskejä."
    Kuntien lisääntynyt vastuu niin kaavoituksessa kuin osallistavan suunnittelun kehittämisessäkin vaativat rahaa ja työtunteja.
    "Kuntien resurssiongelma on todellinen", Vatilo arvioi. Hän kuitenkin uskoo, että tilanne voi kohentua jopa ilman lain asettamaa pakkoa. Satsausta rakennetun ympäristön tilaan edistää hänen mukaansa se, että kuntien imagotekijöiden ja viihtyvyyden merkitys on noussut selvästi muun muassa työpaikkaa valittaessa. o