Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Markkinoilla tavataan
Metsäsertifikaatit alkavat profiloitua erilaisiksi, uskottavuus ratkaistaan Keski-Euroopan markkinoilla.

MAA- JA METSÄTALOUSTUOTTAJAIN KESKUSLIITTO (MTK) sai tiistaina vieraikseen sisarjärjestöjen edustajia neljästä Euroopan maasta. Tapaaminen käynnisti eurooppalaisen metsien sertifiointijärjestelmän kehittämisen. Järjestöillä on kiire, jos ne aikovat pysyä aikataulussa eli kustannustehokas ja uskottava "kestävyystodistus" on valmis puolessa vuodessa.
    Työn määrä on kuitenkin suhteessa projektin kunnianhimoon. Jos tarkoitus on vain antaa sinetti kunkin maan vallitsevalle tilanteelle ja luoda sen päälle löysähkö raami, niin tavoite lienee realistinen. Tiedotustilaisuudesta nimittäin henki vahvasti se asenne, että Suomessa, Itävallassa, Norjassa, Ranskassa ja Saksassa metsät on jo hoidettu hyvin, ongelma vain on se, että Keski-Euroopan markkinoilla sitä ei tiedetä.

Metsänomistajien mukaan tärkein ero ympäristöjärjestöjen tukemaan Forest Stewardship Councilin (FSC) malliin on se, että "paneurooppalainen kestävyystodistus" mahdollistaisi alueellisen sertifioinnin. Viesti on se, että FSC ei tätä mahdollisuutta tarjoa, eikä siten sovellu pienomistuksen leimaamaan perhemetsätalouteen.
    Väite on erikoinen. Ennen kuin ympäristöjärjestöjen ja metsäsektorin tiet Suomessa erkanivat viime keväänä, yhteisenä tavoitteena oli nimen-omaan alueellinen ryhmäsertifikaatti. Yhteistyö ei pysähtynyt siihen, ettei FSC olisi mallia hyväksynyt vaan siihen, että metsäsektori ei hyväksynyt FSC:tä, jota ympäristöjärjestöt puolestaan vaativat. Molemmissa malleissa metsäyhdistystä on kaavailtu keskeiseksi toimijaksi.
    Metsäteollisuus ry:n johtaja Hannu Valtosen tiedotustilaisuudessa esittämä malli suomalaisesta FSC:n mukaisesta ryhmäsertifikaatista oli sikäli harhaanjohtava, että siihen oli kopioitu suoraan Ruotsissa tehdyn ryhmäsertifikaatin kuvio. Tulos oli kuin puolisokean ampumataulussa – metsäläntit hajallaan ympäri maata.

MTK sisarjärjestöineen ei ole huolissaan kestävyystodistuksensa uskottavuudesta, vaikka sen luomisessa ei ole kansalaisjärjestöjä mukana. Sekään ei ole puuhamiehille uhka, että uuden leiman lanseeraaminen tulisi kalliiksi. Johtaja Martin Lillandt MTK:sta katsoo, että kysymys on etupäässä business-to-business -markkinoinnista. Täytyy siis vain saada suurostajat vakuuttuneiksi, ei kuluttajia. Jos näin on, niin ero on merkittävä FSC-sertifikaattiin, joka on nimenomaan lopputuotteen – huonekalun, kirjekuoren tai ikkunanpokan – ostajalle suunnattu viesti.
    Näyttäisi käyvän niin, että leimat profiloituvat erilaisiksi. Niiden filosofiakin on aivan toinen – ympäristöjärjestöille sertifikaatti on nimenomaan väline muuttaa metsänhoitoa ekologisemmaksi. Molemmille varmaan löytyy Euroopassa tilaa ja taas me kuluttajat pääsemme äänestämään. Tosin emme näillä näkymin suomalaisen FSC-sertifioidun puutuotteen suosiosta. Se etääntyi tällä viikolla aika monta askelta.
    Kestävyystodistuksella kerrotaan olevan metsäteollisuuden tuen. On kuitenkin kiinnostavaa nähdä, pysyykö sen leiri ehyenä. Ruotsalaiset ovat panostaneet FSC:hen niin paljon, että se näkynee myös kaupassa. Metsäteollisuuden jättiläisten kilpailu on kovaa ja yksi ase on erottua muista ekologisella mittarilla. Missä merkeissä, sen ratkaisevat markkinat. o