Kolumni
Heidi Hautala

Ydinkoukussa
Unioni antaisi mielellään ydinjätteensä Suomelle.

Ydinvoima on kiistelty aihe koko polttoainekiertonsa osalta. Muitakin yhtä kiisteltyjä asioita on, esimerkiksi geeniruoka, pellolta aina ruokapöytään. Olisikohan odotettavissa, että esimerkiksi Kesko käynnistäisi sen puolesta mainoskampanjan, jossa todettaisiin noin kolmekymppisten naisten levittävän tietoa, että geenimanipuloitu ruoka kasvattaa lapsistamme pimeässä loistavia geenihirviöitä? Eräiden muiden on toki vähän paremmin katsottava, mitä suustaan päästävät.
    Tuskin. Ainakin minä kantaisin sen jälkeen markkani entistä tarkemmin kulmakunnan S-markettiin. Sikäli Posivan kesäinen kampanja on todella ainutlaatuinen, että sitä vastaan ei kukaan voi markoillaan äänestää. Ydinjäteyhtiö on lakisääteinen, ja sen toimeliaisuutta rahoittaa jokainen sähkölaskustaan. Ehkä kilpailuviraston kannattaisi tutkia, käyttääkö voimayhtiöiden omistama Posiva väärin määräävää markkina-asemaansa.

Osallistuin äskettäin Posivan PR-tapahtumaan Helsingissä. Seminaarissa puhui muun muassa kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n johtaja, joka kertoi maailmalla olevan jo vaikka kuinka paljon enemmän tai vähemmän valmiita ydinjätteen loppusijoitusratkaisuja. Merkillistä sen sijaan oli, että ratkaisujen yhteiskunnallinen hyväksyntä tai paremminkin sen puute ei esiintynyt katsauksessa lainkaan. Tämän puhdasverisen teknokraatin mielestä se onkin lähinnä kansallisten viranomaisten toimialaa eikä kuulu IAEA:lle. Maininnan olisi luullut ansaitsevan vaikkapa se, että Saksassa on nähty aivan hiljattain poliisivoimien näyttävin esiintyminen sitten viime sotien, kun kansalaiset yrittivät estää rauhanomaisesti ydinjätteen kuljetuksia Gorlebenin välivarastoon.
    Mitä kuumemmaksi erityisesti korkea-aktiivisen ydinjätteen eli käytetyn polttoaineen loppusijoitusongelma muuttuu ratkaisuajankohdan lähestyessä, sitä varmempaa on, että tuokin huoli ylikansallistuu. Noin vuonna 2010 ovat hyvät neuvot kalliit useimmissa ydinvoimamaissa. Seminaarissa kävi ilmi, että Posiva aikoo tarjota osaamistaan muillekin kuin suomalaisille.

Ydinjäteyhtiö on ilmeisesti päättänyt ratkaista useimpia ongelmiaan yhdellä kertaa. Äänekoskella, Kuhmossa, Eurajoella ja Loviisassa tehdään kallioperätutkimuksia. Kaksi ensin mainittua ovat neitseellisintä maaperää, ja niinpä vastustuskin on suurin. Pontevin suostuttelu onkin nyt keskitetty Eurajoelle ja Loviisaan, jossa on havaittavissa paitsi väsymystä myös uuden piristävän ydinruiskeen himoa. Sitä kiihotetaan nyt lupailemalla ydinvoimaa ja -jätettä esittelevää turistinähtävyyttä. On vastuutonta väittää, ettei tämä olisi palkinto paikkakunnalle, joka hyväksyy ydinpolttoaineen loppusijoituksen alueelleen. Ehkäpä viides ydinvoimala täydentäisi kokonaisuutta entisestään.
    Loviisan kaupunginjohtajan silmät ovat jo täysin häikäistyneet atomeista. Lehtitietojen mukaan Euroopan unioni on perustamassa hänen kaupunkiinsa ydintutkimuskeskusta, onhan Loviisa eräänlainen portti ydinongelmien maahan, Venäjälle.

On varmaan hyvä miettiä ennalta, onko tuollainen EU-kiinnostus pelkästään hyvä asia. Unionillla ei ole valtuuksia ryhtyä vaatimaan yhtään jäsenmaataan ottamaan vastaan ydinjätteitä muualta unionista, mutta siellä oltaisiin varsin tyytyväisiä, jos Suomi tarjoaisi maaperänsä ja osaamisensa muiden maiden ongelmien ratkaisuksi. Sellaisesta lottovoitosta unionissa ei ole uskallettu uneksiakaan. o