Kolumni
Osmo Soininvaara

Pomminvarmaa eskapismia
Venäläinen ruletti ydinpanoksin ei riko suomalaisen lintukodon idylliä.

Uutistoimisto Reuters välitti pari viikkoa sitten tiedon siitä, kuinka ympäristöjärjestö Greenpeace oli puheenjohtajakaudellani 1991 saamassa toimivan ja käyttövalmiin ydinkärjen. Reaktiot Suomessa olivat jälleen – tarinahan on kerrottu jo kirjassani Faustin uni – sekoitus tyypillistä välinpitämättömyyttä, kauhistelua ja kiukuttelua, missä pisimmän korren veti Hämeen Sanomien pääkirjoittaja ("Media rähmällään Greenpeacen edessä", 28.7.1998).
    Episodi ei millään tavoin kuulu kansainvälisen ympäristöliikkeen merkittävimpiin. Kun siihen kuitenkin taas kohdistettiin jurnuttavia epäilyjä, on syytä todeta että se on ehkä parhaiten kuvattu jo vuonna 1994 ilmestyneessä William E. Burrowsin ja Robert Windremin kirjassa Critical Mass (Simon & Schuster), joka lienee vieläkin kattavin yleisesitys ja dokumentaatio ydinaseiden ja ydinaseteknologian vuotoriskeistä kylmän sodan jälkeisessä maailmassa.

Kun asia tuli näin uudelleen puheeksi, yritin myös käyttää tilaisuutta hyväksi muistuttamalla muista edelleen sinnittelevistä ja yhä pahenevista ydinriskeistä, joiden olemassaolosta meillä on melko täsmällistäkin tietoa. Niihin kuuluu muun muassa laivastotukikohdissa ja valtamerten uumenissa sukellusveneissä lymyilevä valtaisa ydinasearsenaali, johon aseidenriisunta ei juurikaan ole ulottunut. Yritykseni meni tykkänään kuuroille korville.
    Erityisen vastenmielistä viestimille tuntuu kuitenkin olevan kajoaminen välittömästi Suomea uhkaaviin ydinvaaroihin. Vähin äänin sivuutettiin norjalaisten hälyttävät tiedot Kuolan niemimaan aikapommista, johon Norjan säteilyturvakeskuksen mukaan liittyy myös ketjureaktion vaara. Tässä lehdessä aiheesta sentään kirjoitti kaksi viikkoa sitten Iida Simes ("Tieto lisäisi tuskaa", VL 30.7.). Epäilen, että palaute on jäänyt niukanpuoleiseksi.
    Lisäksi Suomen Tietotoimiston toimittaja Heikki Metsämäki oli tehnyt lähialueidemme ydinvoimaloiden tilasta laajahkon artikkelin, jonka ainakin Uutislehti 100 julkaisi heinäkuun lopulla ("Vakava ydinonnettomuus yhä mahdollinen Suomen lähialueilla"). Vaikka jutun ainoa (!) lähde oli Säteilyturvakeskus – jonka luotettavuus on se mikä on – jo se että asiasta edes kirjoitetaan, on jonkinlaisen hatunnoston arvoinen.

Tässäkin olisi terveellistä noudattaa Paasikiven vanhaa ohjetta ja katsoa karttaa. Jos vaikkapa Sosnovyi Borin voimalassa sattuu vakava käyttöhäiriö tai onnettomuus, Suomea ei valtiollisena yksikkönä sen jälkeen ole juuri olemassakaan. Bruttokansantuotetta se kyllä kasvattaisi roimasti, jos jostakin vain löytyisi voimavaroja jälkien siivoukseen.
    Vaan mitäpä se meitä liikuttaa. Venäläinen ruletti ei voi koskettaa suomalaisen lintukodon idylliä. Jos realiteetit kiusaavat, sen pahempi niille. Ja jos pahin tulisi vastaan, niin eipä olisi enää päänsärkyä Posivan jätteistäkään. o