Hullut päivät
Vesa Sisättö

Kun isä töllön osti
Vastustin televisiota, kunnes sain sellaisen.

Toukokuussa sain television, sellaisen pienen, jossa on videot ohessa. Lähes viiden vuoden töllötön kausi päättyi. Ajattelin heti että, ihanat asketismin ajat olisivat ohi: ei enää hiljaisia iltoja radio-ohjelmia tai levyjä kuunnellen. Nyt joutuisin perehtymään vallitseviin televisiosarjoihin ja pakottamaan itseni katsomaan kaikenkarvaisia taide-elokuvia itsesivistyksen nimissä.
    Televisiottoman kauteni alkuvaiheissa olin kovasanainen teeveenvastustaja. Olinhan juuri itse päässyt eroon yli 24 vuotta kestäneestä riippuvuudesta vanhan töllön hajottua (uuteen ei ollut silloin varaa).

Muistan kuinka eräskin opiskelukaverini kertoi aikovansa hankkia television, ihan pienen vain ja mustavalkoisen. Tietysti ehdottomasti vain uutisten katsomista varten.
    Raukkaparka ei ollut kuullut porttiteoriasta. Saarnasin hänelle kuinka televisionkäyttö alkaa aina uutisista, mutta kehityksen loppupäässä on onneton sohvaperuna, joka voi liikahtaa television äärestä vain niinä päivinä kun kaikki kanavat lähettävät bulgarialaisia taide-elokuvia.
    En ole nähnyt tätä kaveria vähään aikaan. Luultavasti hän istuu jossain harmaassa kahvihuoneessa sopertamassa televisiosarjojen juonitiivistelmiä kohtalotoveriensa kanssa.

Itse olen urheasti kestänyt television houkutuksia. En useastikaan torju uloslähtökutsuja televisiosarjojen takia. En ainakaan ihan jokaisen sarjan takia. Ei ellei se ole scifiä. Tai komediaa. Tai muuta kiinnostavaa: esimerkiksi elokuva, jota en ole nähnyt.
    Vaikka olenkin äärimmäisen mediakriittinen ja tiedostava henkilö, täytyy myöntää että televisiolla on joitakin hyviä puolia. Lapseni ainakin pitävät siitä. Olen tyydytyksellä todennut että teeveen ja videoiden katselu on vähentänyt heidän tietokonepelien pelaamistaan merkitsevästi.

Ja nyt, kesälemmen mentyä, televisio auttaa yksinäisyyteen. Hiljalleen olen ikään kuin ystävystynyt tuon taikalaatikon kanssa. Mutta kyllä ne oikeat ihmissuhteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Joten ehkä vielä jonakin päivänä voin katsella oma telkku kainalossa uutta kultaa. o

Vesa Sisättö on espoolainen vaativien fantasiakirjallisuuspalveluiden tuottaja, joka kannattaa paluuta keskiaikaan ennen kuin on liian myöhäistä.