Hullut päivät
Hannes Mäntyranta

Pääkaupungin
villi länsi

Järki ja jarru ovat pannassa Kirkkonummella.

Kirkkonummen tiekulttuuri alkaa idässä Kehä III:lta. Esimerkiksi Turunväylältä tultiin ennen kehätielle yhden auton levyistä ramppia, mutta se ei estänyt kirkkonummelaisten Datsun 100 A -jonoa ohittamasta jo sillä kohtaa, missä ramppi liittyi kehätiehen.
    Kirkkonummelle on mahdoton ajaa nopeusrajoitusten mukaan niin, ettei saisi liikennevalistusta 20 vuotta vanhan Volvon ratin takaa. Kerrankin ajoin muuttokuormaa täyteen lastatulla, isolla Mersun pakettiautolla, ja silloinkin olisi pitänyt ajaa kaikkialla yli sataa. Kun en kyennyt kiihdyttämään kymmenessä sekunnissa huippuvauhtiin, minun kerrottiin olevan maalta.

Jos Kirkkonummella kääntyy kolmion takaa päätielle, jonka horisontissa näkyy auto, saa olla varma, ettei ehdi sanoa "Munkinmäki, Munkkulla" ennen kuin tämä kiertää ajovalot pimeänä takapuskurin ympärillä kuin täi perseessä vinkkaamassa, että tulit, tollo, eteeni.
    Tietysti Kirkkonummellakin on Ohitustie, moottoritietä etäisesti muistuttavan pätkä, jonka pituus on yhtä suuri kuin leveys. En ole vielä kertaakaan onnistunut ajamaan tämän avenuen kumpaankaan päähän niin, ettei joku Toyota Mark II kiilaisi minun ja teräskaiteen väliin liian myöhään. Tässäkin tilanteessa jarrun käyttö on kirkkonummelaiselle häpeä, minkä hän osoittaa kyseenalaistamalla järkeni kaikilla auton suomilla kommunikaatiovälineillä.

Kirkkonummelainen on sitä mieltä, että jos hänellä on liikenteessä oikeuksia, ne otetaan käyttöön 110-prosenttisesti, mutta jos taas jollakin muulla on oikeuksia, niistä pitää luopua joustavan liikennekulttuurin nimissä. Vaarallisinta Kirkkonummella on luottaa kirkkonummelaisen joustavuuteen, itselle joustavuus on ainoa keino pysyä hengissä.
    Kun kirkkonummelainen lähtee ohittamaan, muiden on väistettävä pientareelle, oli siellä fillaristeja tai ei. Mutta kun kirkkonummelaista ohitetaan, hän painaa kaasua. Onneton se, joka erehtyy risteyksessä uskomaan vetoketjuperiaatteeseen: kirkkonummelainen ajaa vaikka Hankoon asti pitääkseen pientareelta tielle tunkevat poissa jaloista.

Mistä tämä kaikki johtuu? Siitäkö, että Porkkalan tukikohdankin läpi ajettiin sivuille vilkuilematta, mikä varmistettiin verhoamalla ikkunat läpinäkymättömiksi – olkoonkin, että ne olivat junan ikkunat. o

Hannes Mäntyranta on tekstinsuunnittelija mainostoimisto Brand Sellers DDB:n ympäristöyksikkö RIOssa.