Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 15.1.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
MIKSI YHDEN saa vangita, mutta toista ei, kysyy Nea Kontio

Jos tungen koirani, kissani tai hevoseni rautalankahäkkiin pihalleni, saan oitis eläinsuojeluvalvojan ja poliisit niskaani. Eihän koiria, kissoja tai hevosia niin saa pitää. Jos sen sijaan muutan syrjäkylälle, pinoan pihalleni rautalankahäkkejä ja tungen jokaiseen ketun, olenkin elinkeinonharjoittaja, jolle on taattava oikeus kasvattaa turkiksia mahdollisimman kannattavasti.
   Maamme eläinsuojelulaki on vanhentunut, epäjohdonmukainen ja järjetön. Laki kohtelee hyvinkin samanlaisia eläimiä eri tavoin. Huono lainsäädäntö on tulehduttanut eläinsuojelijoiden ja turkistarhaajien välit. Laki hyväksyy elinkeinonharjoittamisen, jota yleinen mielipide ei ainakaan nuorten keskuudessa hyväksy.
   Tätä kiistaa Suomessa on käyty niin kauan kuin turkistarhoja on ollut. Taloudelliset arvot ovat aina jyränneet alleen niin eläinten kuin niiden tehdasmaisesta kasvatuksesta ahdistuvien ihmisten oikeudet.
   Monet eläinaktivistit ovat aikansa yrittäneet ajaa tuotantoeläinten inhimillisempää kohtelua laillisin keinoin, mutta turhaan.
   Taloudellisilla näkökohdilla on sumeilematta kuitattu nuorten oikeutettu kritiikki. Nyt olemme tässä: pakoon juoksevia nuoria ammutaan selkään, kun he turvautuvat suoraan toimintaan.
   Orimattilassa nuorten tarkoitus oli sabotoida kettujen huonoa kohtelua. He eivät olleet varkaissa, rikkomassa tai rälläämässä, saati satuttamassa ketään. He tottelivat omatuntoaan ja rikkoivat lakia.
   Silti en hyväksy heidän tekojaan. Suorassa toiminnassakaan ei saisi tuhota omaisuutta.
   Turkistarhaajaa sen sijaan on vaikea ymmärtää. Hän ei puolustanut mitään, vaan ampui pimeässä pakoon juoksevia nuoria takaapäin. Hän olisi aivan hyvin voinut tappaa tai vammauttaa heitä. Hän ei ilmeisesti edes kadu tekoaan.
   Toivottavasti hän ei enää koskaan saa aseenkantolupaa. Myös ne, jotka kiittelevät ampujaa, saisivat hävetä; millaisella tulella he leikkivät!
   Opettajana ja kasvattajana tiedän, että eläinten oikeuksista kiinnostuneet ja huolestuneet nuoret ovat ikäluokkansa parhaimmistoa. Älykkäitä, omantunnonherkkiä nuoria – tyttöjä useimmat. Olisiko nyt korkea aika kuunnella heitä?
   Nuorten taas pitäisi malttaa ajaa asiaansa laillista tietä, ei pimeässä tehdyillä tihutöillä. Oikeat asiat kyllä kestävät valon.
   Demokratia ja laillisuus on kuitenkin lopulta paras vaihtoehto. Laittomassa yhteiskunnassa eläimet kärsisivät vielä enemmän.

Nea Kontio
Lahti


Missä sitten on
laillista toimintaa?


Nyt, kun turkistarhaajan haulikko on puhunut, koko poliittinen eliitti, Vihreän liiton hallitus mukaan lukien on kiirehtinyt vain tuomitsemaan laittoman suoran toiminnan. Turkistarhausta kuulemma saa vastustaa vain laillisesti.
   Paljon positiivisempi esitys oli puheenjohtaja Satu Hassin pelinavaus, jossa hän väläytti tarhaajalähetystölle luomutarhauksen tai jopa elinkeinosta luopumisen mahdollisuutta. Voisiko heitä auttaa siinä poliittisilla porkkanoilla?
   Tällaista ryhdikkyyttä odottavat ne ehkä noin miljoona suomalaista, jotka vastustavat turkistarhausta, mutta joiden asiaa ei mikään suurempi poliittinen ryhmä ole ilmoittautunut ajamaan. Ehkä juuri tästä turhaumasta on syntynyt tuo surullisen kuuluisa suora toiminta – jäävuoren huippu.
   Ilman suoraa toimintaa turkistarhaus olisikin poliitikoille Ö-mapin asia. Joku sinnikäs eläinoikeuskampanjoitsija voisi vuosien tinkaamisella saavuttaa korkeintaan jonkun sentin lisää tilaa häkkeihin.
   Nyt suora toiminta uhkaa kuitenkin johtaa pahenevaan väkivaltakierteeseen ja sen olisi siksi aika loppua. Mahtaako näin kuitenkaan käydä ilman laajaa keskustelua turkistarhauksen etiikasta ja poliitikkojen tuloa myös eläinaktivisteja vastaan? Vihreällä liitolla olisi nyt yhdestoista hetki valloittaa uusien äänestäjäsukupolvien sydämet.

Kaj Winqvist
Turku


Lumileopardeja kettuhäkkeihin

Kun Suomi nyt kertakaikkiaan on maailman johtavia turkistuottajamaita, ajattelin ehdottaa seuraavaa: aletaan tarhata Pohjanmaalla lumileopardia. Meillähän on jo kokemusta eksoottisten eläinten, kuten chinchillan hyötykäytöstä.
   Lumileopardin turkki olisi hyvä vientiartikkeli. Siitä saisi myös suomalaisten vuorineuvosten, valtalehtien päätoimittajien ja ministerien mirreille kivan turkin. Ja sitä paitsi: ellei sitä harjoitettaisi Suomessa, niin sitten jossain muualla – ja paljon huonommissa oloissa.
   Nykyinen naalin tai supikoiran ritilähäkki riittää mainiosti, minkkirehukin käy hyvin. Sitäpaitsi tieteellisten tutkimusten perusteella leopardi viihtyy häkissä eikä vähän ajan kuluttua enää edes halua suurempaan häkkiin, vapaudesta puhumattakaan. Suomen sääkin vastaa Aasian vuoristoseutujen olosuhteita.
   Eläinaktivisteista voi tietenkin olla vähän harmia, mutta olen varma, että poliisi ja sisäministeri opastavat leoparditarhaajia kunnollisen asearsenaalin hankinnassa.

Armi Lahtela
Vantaa