Kolumni
Irina Krohn

Kirveiden havinaa
TOIVOTTAVASTI vihreistä ei tule yhteiskunnan Panda-tarraa.
Suomen hallitus oli menossa Euroopan rahaliittoon vihreiden mukanaolosta riippumatta. Päätöksellämme hankkeen kannattamisesta on ennen kaikkea sisäpoliittinen merkitys, jossa hallitustaipaleemme jatkuminen on vain pieni osa.
   Tärkeintä on, että nyt, kun vanhan suomettumisen hengessä suomalaisia puolueita ja poliitikkoja ollaan jaottelemassa vuohiin ja lampaisiin, vihreät pääsevät laiduntamaan oikealle puolen aitaa. Väärillehän Helsingin Sanomien pääkirjoitus 12. tammikuuta vilautteleekin mielikuvia kirveellä pakottamisesta. Ehkä kirveen välttäminen on osa sitä Heidi Hautalan kuuluttamaa viisautta.
   Olemme molemmat eläneet ajan, jolloin jokainen aamunavausta virallisempi tilaisuus kuorrutettiin YYA-löpinällä. Ne, jotka eivät peliin silloisessa Suomessa suostuneet, pidettiinkin visusti kaikkien leikkien ulkopuolella.

Kansanvallan ja siten legitimiteetin näkökulmasta on kuitenkin irvokasta katsoa Suomen prosessia EU-kansanäänestyksestä tämänhetkiseen, nyt vihreidenkin siunaamaan, omasta rahasta luopumiseen. Emu-prosessiin tulee nyt myös vihreä allekirjoitus.
   Moraalisesti korkeatasoisten, vailla korruptioskandaaleja säilyneiden vihreiden hyväksyntä prosessille on äärettömän arvokas. Kyllä-äänestämisen rinnalla puheemme kansanäänestyksestä ovat kärpästen surinaa.

Yhteiskokous on puhunut, ja siinä mielessä pulinat voi jättää pois. Tulevaisuusstrategioiden kannalta on kuitenkin tärkeää, että teemme analyysiä siitä, mitä on tapahtunut.
   Olemme vahvistaneet sisäpoliittista painoarvoamme ja menettäneet jotakin tähänastisesta ominaislaadustamme. Mitä aiomme uudella vallallamme tehdä?
   Ensi hallitusta muodostettaessa ei todennäköisesti enää hyväksytä kielteistä ydinvoimakantaa koko hallitusta sitovaksi. "Realistisen linjan" valinneina meidän pitää mielestäni nyt miettiä, mitä tehdään, jos maakaasuputki ei ehdi ajoissa.
   Onko ydinvoima vielä vihreä kynnyskysymys, vai lähdemmekö muuttamaan mustaa sähköäkin vihreäksi, niinkuin jotkut aikoivat tehdä rahaliitolle?
   Entä mikä on tulevan eduskunnan yllätyskysymys? Edellinen eduskunta päätti unioniin liittymisestä, tämä rahaliittoon. Onko seuraavalla kerralla sokkotreffit NATOn kanssa?
   Toivottavasti vihreistä ei tule pysyvää, yhteiskunnallista Panda-tarraa, millä peitetään milloin minkäkin asian kauneusvirheitä. o