Hullut päivät
Terhi Summa

Aidompi Joulu
JEESUKSEN kulutusjuhlan jälkeen tuli tänäkin vuonna tammikuu.
Uutena Vuotena alkaa väistämättä tipaton tammikuu ja kaikenkaikkinen Uusi Elämä. Juhlinnan jälkeinen olotila hikoillaan 2–3 yön aikana patjaan noin neljä litraa per yö. Suuta kuivaa ja kädet tärisevät.
   Vanhat Monopolit ja pelikortit kaivetaan esiin, katsotaan huonotkin TV-ohjelmat. Kaikki makea ällöttää ja pölyttynyt piparkakkutalo syötetään naapurin kissalle. Tyhjät konvehtirasiat, joiden muotteihin oli jouluaattona vielä vakaa suunnitelma tehdä seuraavana jouluna omia marmelaadeja, viedään roskiin.

Koti saa ehkä vuoden ainoan perusteellisen suursiivouksen. Kaukaisten sukulaisten antamat ei-niin-käyttökelpoiset lahjat laitetaan armotta roskikseen. Kun vanhat Hesarit viedään ulos, paljastuu röykkiön alta kesästä asti piilossa ollut vaaka.
   Noin tammikuun neljäntenä päivänä vaa'an viisari asetetaan millintarkasti nollan kohdalle. Toimenpidettä seuraa pikainen puhelinkierros lähipiiriin; kuka lähtee jumppaan ja kuntosalille. Kaikki.
   Loppiaisen jumpassa tuntee olevansa ainoa amatöörin näköinen. Kaikilla muilla on omat trendikkäät nilkkapainot mukana, uimapuvun yläosan näköinen toppi, jonka lomasta pilkottavat ruskettuneet ja timmit lihakset.
   Ruskettuneita olkapäitä koristavat tatuoinnit venyvät ja vanuvat aeroteknon tahtiin. Missä ovatkaan kaikki rapakuntoiset ystäväni, joiden sankkaan joukkoon minun oli tarkoitus häivyttäytyä?
   Miksi lämmittelyvaihe tehdään niin monimutkaisilla askelsarjoilla, että syke kyllä nousee mutta väärästä syystä? Miksi nimenomaan tammikuussa kilon käsipainot painavat kolme kiloa?

Henkinen vuosi-inventaario tuottaa jotakuinkin samansuuntaisen tuloksen. Tuntee olevansa painavampi, vaan ei tiedä miksi.
   Kirkkaana mielessä ovat vain edellisen vuoden tammikuun alkupäivät. Ja silloin tehdyt suunnitelmat. Edellisestä vuodesta muistaakin vain joulukuun. Joulun 1997 trendi oli valokuvakortti, jossa tuttavapariskunnan lapset tai kotieläimet istuvat sommiteltuna ja tonttulakit päässä epäuskoisena hymyillen.
   Lapsista näkee totuuden: eihän kukaan täyspäinen halua marraskuussa istua tonttulakki silmillään sylissään joulupaperilla päällystetty kenkälaatikko – bokserista tai marsusta puhumattakaan. o