Suomen taakka keveni, mutta ei poistunut / Vihreä Lanka 18.6.1998

Suomen taakka keveni, mutta ei poistunut
Jyri Tyynelä
NEUVOTTELUT RATKESIVAT päästöprosenttien osalta vasta keskiviikkoa vasten yöllä. Vahvistettu taakanjako noudattaa yleisesti ottaen jäsenmaiden viime vuoden keväällä ilmoittamaa alustavaa taakanjakoa. Suomi säilytti neuvotteluissa nollatavoitteensa, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästömme vertailuvuosina 2008–2012 eivät saa ylittää pohjavuoden 1990 tasoa.
    "Puheenjohtajamaa Iso-Britannian periaate oli ajaa jäsenmaiden tavoitteiden ääripäitä yhteen. Toinen periaate oli se, että plusmerkkisiä päästölukuja ei anneta muille kuin Etelä-Euroopan koheesiomaille. Ainoa poikkeus sallittiin Ruotsille, joka saa kasvattaa päästöjään Bärsebäckin ydinvoimalan sulkemisen vuoksi", kuvailee ympäristöministeri Pekka Haavisto (vihr.) neuvottelujen kulkua.
    Keskiviikkona jäsenmaat yrittivät sopia unionin yhteisistä toimista päästöjen vähentämiseksi. Keinovalikoima on laaja, se sisältää muun muassa energiaverotuksen sekä yhteiset normit ja standardit.
    "Suomen ehdoton prioriteetti on yhteisten toimenpiteiden kirjaaminen sitovasti päätösasiakirjaan. Tämän neuvottelun valopilkku on ollut se, että Ranska, Italia ja Saksa ovat suhtautuneet myönteisesti yhteisiin toimiin verotus mukaanlukien", Haavisto sanoo.

Suomen pohjaluku nousi
Hallituksen EU-ministerivaliokunnan hyväksyessä Suomen neuvottelutavoitteen viime perjantaina päästöjen pohjalukua tarkistettiin ylöspäin. Uusilla laskelmilla Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 1990 nousivat 65:stä 72 miljoonaan tonniin.
    Käytännössä korotus tarkoittaa sitä, että Suomelle riittää päästötason säilyttäminen nykyisellään vuoteen 2010 asti aikaisemmin vaaditun 10 prosentin leikkauksen sijaan. Haaviston mukaan uusi pohjaluku pohjautuun Kioton sopimukseen. Sen on puheenjohtajamaa Iso-Britannian lisäksi hyväksynyt myös ilmastosopimuksen sihteeristö toukokuussa.
    Suomen pohjaluvun nostamista on vaadittu myös vuoden 1990 tuontisähkön suuren osuuden ja leudon talven perusteella. Tutkija Jyrki Luukkanen Tampereen yliopistosta on eri mieltä:
    "Sähköntuonnilla korvattiin huonosta vesivuodesta johtuvaa vesivoiman vajausta, eikä hiilivoimaa. Itse asiassa hiilivoiman käyttö lisääntyi noin 12 prosenttia edellisestä vuodesta. Päästöt eivät siten olleet alhaisia tuonnin takia, vaan ehkä hiukan normaalia korkeampia vuonna 1990."

"Etlan laskemissa
on puutteita"

Julkisessa keskustelussa on vaadittu Suomen irrottamista päästötavoitteesta viittaamalla Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan vasta julkaistuun selvitykseen, joka pyrkii arvioimaan ilmastotavoitteen kokonaistaloudellisia vaikutuksia Suomessa.
    Teollisuuden liittojen rahoittaman selvityksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen noin 10 prosentilla vuoteen 2010 mennessä pienentää kansantuloa kaksi ja kokonaiskulutusta neljä prosenttia. Luukkasen mukaan selvityksessä on huomattavia puutteita.
    "Malli ei sisällä keskeisiä energiasektorin päästöihin vaikuttavia mekanismeja. Se ei myöskään pysty tuottamaan erilaisia skenaarioita siitä, miten energiankulutuksen kannalta ratkaiseva massa- ja paperiteollisuuden rakenne vaikuttaa päästöihin", hän kritisoi.
    Etlan selvityksessä todetaan, että "ei-fossiilisin polttoainein tuotetun energian tuotannon lisääminen lieventäisi päästörajoitusten kansantaloudellisia kustannuksia merkittävästi".
    "Se on sikäli kumma lause, että tätä asiaa ei käsitellä missään muualla koko raportissa. Ei selviä, onko mallilla tutkittu uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Jos on, niin tuloksia ei ainakaan ole julkaistu", Luukkanen hämmästelee.
    Mallin avulla ei myöskään ole haluttu tutkia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta nykyistä tehokkaampia veromalleja. Luukkasen omissa skenaarioissa ilmastotavoite voidaan saavuttaa etuajassa työllisyyden samalla parantuessa.

Ilmastopaneeli
selvittää nieluja

Kiotossa teollisuusmaat hyväksyivät hiilinielujen käytön eli hiilidioksidin sitoutumista edistävät toimet. Niiden laskentatapa on kuitenkin epäselvä ja vaikutus jopa ilmastomuutoksen torjunnan kannalta kielteinen. Bonnissa viime viikolla päättynyt ilmastoneuvottelujen työkokous päätti tilata Kansainväliseltä ilmastopaneelilta IPCC:ltä erikoisraportin nielukysymyksestä.
    "IPCC on ehdottomasti luotettavin ja tähän alaan erikoistunein organisaatio maailmassa", kommentoi uutista tutkija Raisa Mäkipää Metsäntutkimuslaitokselta.
    Nieluihin liittyy myös poliittisia intohimoja. Bonnissa Yhdysvallat ja Kanada painostivat nielukysymyksen nopean ratkaisun puolesta, koska nielujen määrittely on edellytyksenä Kioton pöytäkirjan ratifioinnille monissa maissa. Ratifioineet maat voivat aloittaa päästökaupan sopimuksen mukaan vuonna 2000.
    Yhdysvaltojen ja Kanadan lisäksi Japani aikoo hoitaa sitoumuksestaan suuren osan päästökiintiöitä ostamalla. Kaupattavia hiilidioksiditonneja löytyy eniten Venäjältä.
    Unioni ja kehitysmaiden G-77 ryhmä painottivat Bonnissa tieteellisen selvityksen tärkeyttä edellytyksenä nieluja koskeville päätöksille. Seuraavan kerran nieluista neuvotellaan ilmastosopimuksen neljännessä osapuolikokouksessa Buenos Airesissa ensi marraskuussa.

Nieluista lähteiksi
Bonnissa nieluille vahvistettiin laskutapa, jonka mukaan nieluiksi lasketaan vuosien 1991–2012 puuston hiilivarannon muutokset metsämaan pinta-alamuutoksin mitattuna.
    Suomen neuvottelijat ovat ajaneet hiilivarantoja tarkastelevaa mallia, koska sen on katsottu sopivan hyvin Suomelle – metsittämisen ja metsänuudistamisen avulla voidaan saada aikaan hiilinieluja. Se tosin edellyttää metsänuudistamisen (reforestation) määrittelemistä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) käyttämällä tavalla.
    Suomen maaperään on arviolta sitoutunut 10 kertaa puuston sisältämä hiilimäärä. Pienet muutokset maaperän hiilitasapainossa ovat siten hyvin merkittäviä. Ja niitä saattaa olla tulossa.
    "Ilmaston lämmetessä on olemassa riski siitä, että maan sisältämän orgaanisen aineen hajoaminen kiihtyy ja maaperä muuttuu hiilen lähteeksi. Nykyinen tietopohja ei riitä arvioimaan, kuinka vakavasta ilmiöstä on kysymys", Mäkipää toteaa.
    Tehtävään tarvittaisiin systemaattiset metsämaan inventointijärjestelmät, joita jo kehitelläänkin monissa maissa. o