Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 11.6.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Puupellot orastavat Suomessakin

Onko vika peilissä, katseessa vai kohteessa, kun Suomesta ei löydetä tehometsätalouden tunnusmerkkejä?

Suomi sijoittui WWF:n metsävertailussa hyvin, koska meillä ei ole puuplantaaseja, yhden puulajin peltoja, kertoi Vihreä Lanka. (VL 28.5.1998)
    Uutinen on hätkähdyttävä, kun tietää, että Suomessa on koko sotien jälkeisen ajan kehitetty määrätietoisesti nimenomaan viljelymetsätaloutta, joka perustuu aukkohakkuisiin ja sen jälkeen tehtävään metsän viljelyyn tavoitteena yhden puulahjin tasaikäinen puusto.
    Tämän saman viljelymallin mukaisesti on myös käsitelty ja yhä käsitellään sekä taimikoita että varttuneita metsiä.
    Metsänhoitaja Harri Karjalainen onkin vähintään selityksen velkaa: Onko suomalainen tehometsätalous niin tyystin epäonnistunut pyrinnöissään, että puupeltoja ei löydy?
    Periaatteellisena biologisena ja ekologisena kysymyksenä olisi hyvä saada WWF:ltä ja FSC:ltä vastaus siihen, pidetäänkö tosiaan avohakkuu/metsänviljelymallia 80 vuoden kiertoaikoineen luonnonehtojen mukaisena. Kuitenkin tämä malli käytännössä leikkaa järeät, täysipuustoiset metsät talousmetsistä kokonaan pois ja karsii myös olennaisesti puuston lajistollista monimuotoisuutta.
    WWF:n arviossa metsälakia pidettiin liian löysänä. Tältä osin kritiikki on vähintääkin paikallaan. Kestävän kehityksen keskeinen vaatimushan on se, että luonnonvarojen käyttö ei saa heikentää tulevan sukupolven mahdollisuuksia. Tässä suhteessa Suomen voimassa oleva metsälaki on täysin hampaaton. Laki ei turvaa tulevan sukupolven metsäosuutta lainkaan. Hakkuiden määrää ei rajoiteta, eikä järeän puuston osuudelle ole säädetty minkäänlaisia minimiehtoja.
    Käytännössä kaikki niin sanotut. päätehakkuukypsät metsät voidaan hakata ilman rajoituksia. Tulevan sukupolven hakkuumahdollisuudet ovat täysin tämän päivän markkinoiden varassa.
    Voimassaoleva metsäverotuksen siirtymävaihe suorastaan palkitsee varttuneiden metsien avohakkuut. Onkin odotettavissa suuri metsäkuvan muutos seuraavan puolen vuosikymmenen aikana, ellei tilanteeseen puututa.
    Keskeinen kestävyyden puute Suomen metsämallissa on myös hiilitase. Pekka Kaupin tutkimuksen mukaan Suomen metsistä on poistunut hiilimäärä, joka vastaa 50 vuoden hiilipäästöjä 90-luvun tasolla. Jaksollisessa mallissa metsien hiilivarannot pidetään olennaisesti luonnontasoa alempana. Miksi WWF ei noteeraa tätä globaalia tekijää? Jos kaikki boreaaliset metsät hoidettaisiin Suomen mallilla, se merkitsi valtavaa hiilipommia ilmakehään. Kuinka tällaiselle metsätaloudelle voidaan antaa hyväksyttävä arvosana?

Hannu Hyvönen
FK, pientilallinen
ekometsätalouden Liiton sihteeri
Vieremä