Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Peruutuspeilin politiikkaa
Kilpailuetu ei löydy taaksepäin katsomalla.

KIISTA ILMASTOMUUTOKSEN VASTUUN KANTAMISESTA kuumenee sitä mukaa, kun Euroopan unionin ympäristöministerien kokous lähestyy. Unionin jäsenmaiden keskinäisestä taakanjaosta kasvihuonepäästöjen vähentämisessä päätetään alkuviikosta ja huomenna perjantaina EU-ministerivaliokunta lyö lukkoon Suomen neuvottelutavoitteet. Teollisuus ja työnantajat (TT) ja sitä lähellä oleva Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) pelottelevat, että bruttokansantuote laskee 3–6 prosentilla, jos Suomi pitää kiinni velvoitteistaan.
    Herää kyllä kysymys, kuinka loppuun asti mietittyä TT:n politiikka on. Aivan varmasti ei olisi teollisuudenkaan edun mukaista yrittää kaataa Euroopan unionin keskinäistä sopimusta yhteisestä taakanjaosta. Siitä koituisi Suomelle paljon rankempi kuuri. Suomi joutuisi vähentämään päästöjään kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä – nyt tavoite on päästä vuoden 1990 lukemiin.

On kuitenkin ilmeistä, että unionin yhteinen päästökupla ei puhkea. On myös erittäin epätodennäköistä, että Suomen taakka muuttuisi alkuviikon neuvotteluissa ainakaan kevyempään suuntaan. Vähennyksiä voidaan korkeintaan odottaa sellaisten maiden kohdalla, joille on kaavailtu hyvin jyrkkiä pudotuksia kuten Saksassa. Saksan into vähentää päästöjään voi laantua, jos se laskee, että oikeastaan olisi kannattavampaa tehdä niillä kauppaa jonkun laiskemman maan kanssa.

Jatkuva peruutuspeiliin tuijottaminen johtaa siihen, että Suomi menettää aikaa ja suhteellista kilpailuetua niille maille, jotka ovat huomanneet, mitä kello on lyönyt.
    Ollaan esimerkiksi Ruotsin ydinvoimapäätöksestä mitä mieltä tahansa, niin yhden asian se ainakin sai aikaan: maassa käytiin perinpohjainen energiapoliittinen keskustelu, joka johti uusiutuvien energialähteiden aseman ratkaisevaan vahvistamiseen. Päätös ydinvoimasta luopumisesta käynnisti laajalla rintamalla mietintöjen, selvitysten, tutkimusten ja toimenpiteiden vyöryn. Sen tulokset näkyvät nyt niin tuulivoimapuistoissa kuin yksittäisten talojen lämmittämisessä tai autojen polttoaineissa.
    Tähän valmisteluun sitouduttiin laajasti, mikä näkyy myös virkamisten asenteissa ja arvotuksissa. Tästäkö johtuu se, että Ruotsissa jopa valtiovarainministeriön virkamiehet tietävät, mikä on metaania? Suomessa käsitteet tuntuvat olevan aivan sekaisin.

Uusiutuviin energialähteisiin perustuva teknologia on modernia. Se on voimakkaasti kasvava ala, jolla jo tänään tehdään rahaa. Sopii vertailun vuoksi kysyä, kuinka kehittyvä ala on ydinvoimatekniikka ja kuinka paljon ratkaisevia innovaatioita markkinoille on kaikkien näiden vuosien aikana tullut.
    Missä ovat ne asiakkaat, jotka tekevät ydinvoimalamarkkinoista dynaamisia ja kannattavia? Jos markkinoita olisi, niin kaiketi voisi syntyä uuden polven laitoksiakin sellaiseen hintaan, että sähköstä ei tulisi tolkuttoman kallista. Kehittyneempien ja luotettavampien laitetoimittajien puuttuessa voisimme tietysti aina ostaa uuden ydinvoimalan Venäjältä. Sehän on tämän alan tietotaidostaan niin kuuluisa. o