Kolumni
Matti Wuori

Kiusaajat keskuudessamme
Kasarmi-Suomessa sääli on sairautta.

KOULUKIUSAAMINEN on mediasuhteita hyvin kestävä perenna. Aina se putkahtaa esiin, nuokahtaakseen sitten tähdellisempien aiheiden – kuten missien, ralliautoilijoiden ja jääkiekkoilijoiden – katveeseen.
    Lukemattomista kiusaamiseen tarjotuista viisaista ratkaisumalleista valovoimaisin osui silmiini pari vuotta sitten: "Tenori Jyrki Niskanen ja Muumipappa aikovat kiertää Suomen kouluja." Kierros jäi kaiketi tuloksettomaksi, kun kiusaaminen edelleen puhuttaa.

Vaikeaa laulamalla, tai edes loitsimalla, onkaan torjua sellaista, mikä lävistää koko yhteiskunnan ja sen kaikki elämänalueet: kodit ja kasarmit, pankit ja virastot, koulut ja työpaikat. Se alkaa jo perheistä ja päivähoitopaikoista ja jatkuu sitten koulukiusaamisena, joka on kuitenkin vain välivaihe: ei koulua vaan elämää varten. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
    Vanhuksetkaan eivät ole turvassa. Jäykkien sääntöjen ja hierarkioiden rusikoiva koura ulottuu kaikkialle. Se kitkee poikkeavat, nujertaa erilaiset ja säikyttää herkät ihmispolot kehdosta hautaan. Armeijassa – joskus työelämässäkin – tätä kutsutaan rehellisesti simputukseksi. Suomalaisen työelämän kummajaisiin kuuluu se, että siihen osalliset tuntevat ahdistusta ja huonoa omaatuntoa etuoikeutetusta osastaan. Itse työ onkin enimmäkseen aggressioiden siirtämistä toisille, luontevimmin ylhäältä alas.
    Kasarmi-Suomi on kuin korpivaruskunta: kun eversti tulee aamulla viheliäisellä päällä esikuntaan, niin iltapäivällä jo hevosmiehet pieksevät talleilla luuskiaan. Aina joutuu joku surkea "luuseri", jolle purkaa kiukkuaan.

Hevosten huvettua jäljellä ovat sentään, luojan kiitos, lapset. Suomalainen yhteiskunta jyllää aggressioiden, alkoholin ja amfetamiinin voimalla, kunnioittaa sisua, fyysistä suorituskykyä ja ruodussa taistelemista yli kaiken. Se tuottaa väistämättä kiusattuja lapsia, joista voi parhaassa tapauksessa kehkeytyä puolustuskykyisiä skinejä. He ovat – tällaisessa yhteiskunnassa – kirjaimellisesti nuorison terve, ja aidoin, ydin. Yhteiskunta, joka antoi Euroopalle ensimmäiset nykyaikaiset keskitysleirit ja rakentaa turvallisuutensa kurinpidolle sekä simputukselle, saa heissä vain sitä mitä tilaa.
    Jos joku nuori sitten sortuu, siitä saa hyvän lööpin. Ja samat viestimet, jotka äänekkäimmin taivastelevat kiusatun tragediaa, ovat innokkaimmin pönkittämässä pärjäämisen, miehisen uhon ja naisellisen alistumisen, moottoriurheilun ja ydinvoiman, käskemisen ja tottelemisen, pelon ja toivottomuuden mallia. Tästä mallista hyötyy vain bruttokansantuote – kansantalous, joka sekin on valtiota vaan ei kansalaisia varten.

Näin me olemme onnistuneet rakentamaan pirunnyrkin, jossa kiusaaminen kouluissa on vain pahainen pikkusormi. o