Hullut päivät
Tiina-Maria Levamo

Kolonialismin oppimäärä
Sambiassa kolonialismi on dipattu globaalin markkinatalouden maljaan.

Kreikkalainen supermarketin omistaja on kumpuvatsainen mies, jonka huulessa roikkuu ruttuinen tupakannatsa. Hän ei panosta asiakaspalveluun: mörähtelee ja juoksuttaa äkäisenä sambialaisia palkollisiaan.
    Hän maksaa alaisilleen surkeaa palkkaa olemattomilla eduilla, teetättää yli 12 tunnin työpäiviä eikä huolehdi työntekijöilleen ruokailumahdollisuutta pitkän työpäivän ajaksi.
    Marketin omistajan tytär laulaa ortodoksisen kirkon kuorossa ja käy virikkeellisen luovaa kansainvälistä koulua. Tytär on saman ikäinen kuin isän mahtavassa marketissa töissä olevat sambialaiset nuoret, jotka vievät heiveröisen palkkansa kotiin jopa kymmenen hengen perheelleen. Koulun käyntiin ei ole varaa, ei aikaa – ruoka ensin. Onneksi on töitä.

Isän M-marketin kassalla jonottaa pieni resupekka, suurisilmäinen sambialainen poika. Äiti on lähettänyt hänet ostamaan pussin maitoa ja kimpaleen leipää. Poika odottaa repaleinen seteli kädessään maltillisesti, kun edellä ostoksia tekevä valkoihoinen täti nostelee ostoskärrystä tyyriitä eteläafrikkalaisia herkkuja.
    Poika ei ole koskaan nähnyt moniakaan niistä: miltäköhän nuo pienet vihreät pallot maistuvat? Sitä hän ei ehkä tiedä, että viinirypäleet kasvaisivat myös hänen kotipihallaan.

Sporttinen eläkeikäinen britti, Mr Brooks, omistaa ainakin 120 krokotiilia. Munahautomosta kuoriutuu krokopoikuetta sarjatuotantona. Pienimpiä niistä täytetään velmuun virneeseen golfmaila käteen. Tai tonttulakki päähän, ideoi suomalainen ystäväni. Turistit kyllä ostavat. Myös laukkuja, vöitä ja bootseja.
    "Koirani ovat erittäin kilttejä, varsinkin eurooppalaisille", ylpeilee koko elämänsä Sambiassa elellyt Mr Brooks. Keittiössä Brooksin tytär läksyttää sambialaista kokkia kiirehtimään illallisvalmisteluissa.
    Tytär istahtaa kertomaan, ettei jaksa lukea lehtiä: "Ei minua kiinnosta, mitä Sambiassa tapahtuu". Mr Brooksin kanssa krokotiileja pyydystänyt englantilainen teinipoika kertoilee samassa pöydässä pisamat punoittaen hurjia kokemuksiaan: ensimmäistä kertaa Afrikassa ja melkein paljain käsin! "Kyllä Afrikassa eletään kovia aikoja", hän sanoo.
    Niin. Aamulla nuori sambialainen nainen polvistuu leikkaamaan pienillä saksilla Mr Brooksin nurmea.

Nyt kyllä nipistän itseäni. Elän Sambiassa vuotta 1998, kolonialismiko menneisyyttä? Ovat kastaneet sen uudella nimellä: vapaaksi markkinataloudeksi. Toisille vapaammaksi. o