Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Mistä nyt tuulee?
Vihreiden kannalta kevään kiinnostavimpia vaalivirtauksia on voinut haistella Saksassa ja Hollannissa.

SAKSASSA JA HOLLANNISSA tuntuu tuulevan täsmälleen eri suunnista. Odotukset Saksan punavihertävästä liittohallituksesta ovat olleet korkealla, niinpä pettymys esimerkiksi Saksi-Anhaltin tuloksista oli katkera. Putoaminen osavaltioparlamentin äänikynnyksen alapuolelle ei povaa menestystä liittopäivävaaleissa.
    Kuinka sitten Hollannin GroenLinks pystyi toteuttamaan sen, mistä saksalaiset vihreät voivat joutua haaveksumaan turhaan? GroenLinks oli nosteessa jo kunnallisvaaleissa tänä keväänä, silloinen voitto ei kuitenkaan ole mitään verrattuna viimeviikkoiseen tuplajättipottiin. Viisi paikkaa parlamentin toisessa kamarissa muuttui yhdeksitoista.
    GroenLinks oli edellisissä parlamenttivaaleissa vuonna 1994 jo voiton kynnyksellä, mutta loistavalta näyttänyt gallupkupla puhkesi viime metreillä. Mitä tapahtui viidessä vuodessa?

Menestystä siivitti varmaan sekin, että vihreille tyypillinen kiistely pragmaattisten realojen ja syvänvihreiden fundiksien välillä on Hollannissa kuihtunut. Vaaliohjelmaa on luonnehdittu realojen linjaamaksi, mutta tiukaksi erilaisine ympäristöveroineen. Tämä ei kuitenkaan säikyttänyt äänestäjiä muuten sosiaalikysymysten leimaamissa vaaleissa.
    Saksassa taas realojen ja fundiksien erimielisyydet ovat vaikeuttaneet tavoitteiden linjakasta ajamista. Liekö tämä osasyy siihen, että julkisuudessa on löytynyt tilaa vain kamikaze-tavoitteille, kuten bensaveron roimalle nostolle tai etelänmatkojen kieltämiselle.

GroenLinks otti kampanjassa kaiken riemun irti ykkösehdokkaastaan, valovoimaisesta Paul Rosenmölleristä. Hänen poikamaisesti hymyilevä olemuksensa lienee yksi syy siihen, että puolueen imago ei muotoutunut rajoitusten ja synkistelyn tiukkapipoiluksi vaan mahdollisuuksien tieksi, jota voi olla hauskakin kulkea.
    Tämä on erittäin merkittävä muutos edellisiin vaaleihin, joissa puolueen johtajuudesta oli vähintäänkin epäselvyyttä – yhdellä suulla puhuminen kävi vaikeaksi. Hollannissa vaalien koreografia on sellainen, että puolueen keulahahmon merkitys korostuu automaattisesti. Koko maa on yhtä vaalipiiriä ja listoilla nimet ovat puolueen määrittämässä tärkeysjärjestyksessä. Vaalikoreografiassa puhutaankin ehdokkaista tämän rankinglistan järjestysnumeroilla.
    Samalla ratkeaa sekin kysymys, saako ja pitääkö puolueen priorisoida jotakin kandidaattia toisten ehdokkaiden kustannuksella. Asia, joka Vihreällä liitolla on vielä ratkaisematta.
    Muutenkin GroenLinksin kampanjaa on pidetty virtaviivaisena. Se sai karistettua yltään hyvää tarkoittavien hörhöilijöiden kaavun ja keskittyi olemaan asiallinen. Tämäkään oppi ei tosin tullut ilmaiseksi. Edellisissä vaaleissa kokeileva karnevaalimenininki housepartyineen ja vähäpukeisine neitoineen vaalikampanjan avajaisissa olivat kertakaikkiaan väärä viesti äänestäjille.

Siinäkin Saksi-Anhalt ja Hollanti eroavat, että edellisessä voitti äärioikeistolainen ja avoimesti rasistinen Deutsche Volksunion. Hollanissa puolestaan äärioikeisto (CD) putosi kokonaan pois parlamentista. Tätä tulosta puolestaan voi selittää se, että entisen Itä-Saksan osavaltio Saksi-Anhalt kärvistelee jälleenrakentamisen kourissa, kun taas Hollanin talous on todella hyvässä iskussa. o