Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 30.4.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Epätietokin on valtaa

Kommunikaatiossa piilee murros.

Tapani Hietaniemi kommentoi (VL 9.4.) Mika Mannermaan kirjaa Kvanttihyppy tulevaisuuteen tavalla, joka ei minusta ollut kovin kiinnostava ja – sanoisinko – pinnallinen. En usko, että mahdollisesti tapahtumassa olevaa murrosta voisi kuvata sellaisilla teknisillä seikoilla kuin verkostoituminen, markkinoiden laajentuminen ja kommunikaatioteknologia. Jos tietoyhteiskunta halutaan määritellä tällaisten käsitteiden kautta, en keksi moniakaan periaatteellisia syitä sille, etteivät ne sopisi myös DDR-vainaaseen.
    Vanhan yhteiskuntatieteellisen teorian karkean tulkinnan mukaan murrokset saavat aina alkunsa talouselämästä ja saavuttavat aina viimeisenä politiikan. Kun Mannermaa sanoo uuden yhteiskunnan olevan "emergentti" nykyisessä, se on tietenkin toisenlainen muotoilu sille, että jäljessä ollaan – ja pysyvästi.
    Kansakoulussa meille opetettiin, että tuotannolla on neljä tekijää: luonnonvarat, työ, pääoma ja tieto. Minusta mielekkäin näkökulma mahdolliseen murrokseen on se, että näistä neljästä kahta – työtä ja pääomaa – on tarjolla liiankin kanssa, kun taas luonnonvarat ja tieto muotoutuvat etenkin suhteessa kysyntään yhä enemmän pulatavaraksi.
    Miten markkinataloudessa käy sille, mistä on puutetta? Se tietysti kallistuu.
    Nyky-yhteiskunnan silmiinpistävin piirre onkin, että yhtäällä maksullisen tiedon tuottajia ilmaantuu kaiken aikaa lisää ja toisaalla maksuton tieto pannaan myyntiin.
    Yhä useammin merkittävät poliittiset kiistat käydään oikeudesta tietoon – tai ainakin ne voidaan nähdä myös kiistoina tiedosta. Ei siis oikeudesta tiedon välineisiin – kuten internet-liittymään, se oikeus on "kaikilla" – vaan oikeudesta tiedon sisältöön. Toinen, enemmän reaalitalouden kanssa tekemisissä oleva poliittinen kiista on selvästi se, miten tietoa voitaisiin tietopulan oloissa kanavoida niin, että pula luonnonvaroista ei aiheuttaisi ihmiskunnalle ylikäymättömiä ongelmia.
    Osa kiistoista on luonnollista seurausta tiedon kapitalisoimisesta: mitä arvokkaammaksi tieto käy, sitä arvokkaammaksi käy myös epätieto – ja sitä enemmän, mitä enemmän se muistuttaa oikeaa tietoa. Ratkaisuna syntyy muun muassa uusia ammattikuntia ja uusia tuotemerkkejä: yhdet myyvät kykyään erotella tieto epätiedosta, toiset takaavat tuotemerkillä tarjoavansa nimenomaan tietoa, kolmannet eivät kielläkään tarjoavansa epätietoa, mutta kutsuvat sitä toisin, esimerkiksi viihteeksi.
    Mahdollisen murroksen oleellinen sisältö on siis kommunikaatiossa itsessään, ei kanavissa. Toki uudet kanavat ovat edellytyksenä murrokselle, mutta sen selvittely vain analysoimalla näitä kanavia lienee yhtä hyödyllistä kuin liikenteen tutkiminen paneutumalla liikenneväylien rakennepiirustuksiin.

Hannes Mäntyranta,
toimittaja, Helsinki



Sosiaalityötä, ei kontrollipolitiikkaa
Sari Sarkomaa ylitulkitsee (
VL 9.4.) nykyistä lainsäädäntöä. 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta selvitetään myös vanhempiensa tulot toimeentulotukea myönnettäessä. Muita 18 vuotta täyttäneitä nuoria tämä ei koske. Myöskään uusi toimeentulotukilaki ei edellytä tätä.
    Uuden lain mukaan toimeentulotukeen on oikeus jokaisella, joka ei voi saada toimeentuloa "ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidosta tai muulla tavalla". "Muulla tavalla" -kohtaa ei voida tulkita vanhempien elatusvelvollisuudeksi.
    Sarkomaan ja muiden toimeentulotukiehtojen kiristämistä vaativien kumppaneiden kannat ovat silkkaa oikeistopopulismia, jolla vedotaan keskituloisten tuntoihin. Kontrollipolitiikan sijaan pitäisi satsata sosiaalityöhön. Samalla pitäisi tehdä selvitys keinoista, joilla pitkään toimeentulotuella olleet ihmiset selviytyisivät kuntoutuksen, koulutuksen, eläkkeen tai muun sopivan keinoin turvin jaloilleen.

Sirpa Puhakka
sosiaalilautakunnan jäsen (vas),
Helsinki



Mielenosoitukset
kirjoihin ja kansiin

Suomalainen mielenosoitus pitää nostaa arvoonsa. Mielenosoitus on aina hetken lapsi. Vain jotkut, kuten shaahimielenosoitukset ja japanilaisbussi-isku jäävät historiaan, mikä milläkin maineella.
    Vuosisatamme kultaiset muistot on nyt aika laittaa kirjoihin ja kansiin. Tarvitsen kuvia, lehtileikkeitä, oikeuden pöytäkirjoja – kaskuja, huhuja, tosiasioita. Perinteisen kulkueen ja kokouksen ohella olen kiinnostunut kansalaistottelemattomuustempauksista, lakkovartioinnista, patsaiden tervaamisesta, kissannaukujaisista ja satunnaisista hämärämmistä väenkokoontumisista. Erityisesti kaivataan niiden kertomuksia, jotka ovat olleet toiminnan kohteena tai pampun toisessa päässä. Tarkoitus on tehdä kirja tai pari.
    Tietoja voi lähettää allekirjoittaneelle osoitteeseen Rautkalliontie 1 L 148, 01360 Vantaa, p. (049) 897 961 tai 140 427, fax 147 297, sähköposti: keltti@kaapeli.fi.

Juha Keltti,
Vantaa



Oikaisu
Viime numeron (VL 23.4.) yleisönosastossa kirjoitti Riikka Walta, ei Riitta, kuten lehteen oli painettu. Pahoittelemme virhettä.

Toimitus