Kolumni
Solveiga Daugirdaite

Ignalinan unohdus
Kun neuvostorakenteisesta ydinvoimalasta tuli liettualaisten oma, se lakkasi äkisti olemasta ongelma.

KESÄLLÄ 1988 Liettuassa alkoivat joukkokokoukset, jotka tukivat Mihail Gorbatshovin "perestroikaa" ja vaativat poliittisten rakenteiden uudelleenjärjestelyä. Kannatus muuttui nopeasti vastustukseksi: kaksi vuotta myöhemmin Liettua julisti irtautuvansa Neuvostoliitosta itsenäiseksi valtioksi.
    Laulavan vallankumouksen aikana ekologiset kysymykset sattuivat olemaan hyvin suosittuja. Neuvostoliiton rakentama Ignalinan ydinvoimala (ja sen kaksi Tshernobyl-tyyppistä reaktoria) olivat poliitikkojen ja vihreiden ensimmäisiä hyökkäyksen kohteita.
    Kymmenen vuotta sitten jokainen Liettuassa tiesi, että Ignalinan voimala on vaarallinen. Kun venäläiset joukot poistuivat Liettuasta, ne jättivät jälkeensä saastuneita ydinvoimaloita ja Ignalinan reaktorit. Nyt voimalan sulkemisesta ei puhu juuri kukaan. Se ei enää ole "heidän" vaan "meidän" voimalamme, kun salaisena pidetty kohde on avautunut yleisölle (esimerkiksi voimalan kotisivuilla osoitteessa http://www.iae.lt on paljon englanninkielistä tietoa voimalasta).
    Käytetty polttoaine vietiin ennen Venäjälle, mutta nyt lähes kaikki radioaktiivinen jäte pidetään voimalan alueella. Näyttää siltä, että ihmiset ovat tottuneet ydinvoimalaansa. Se tuottaa lähes 80% Liettuan sähköstä (suuri osa siitä menee vientiin). Voimalaa ympäröivät ihastuttavat järvet ja metsät, mutta alueen tuottavuus on heikko. Voimala tarjoaa työtä ja toimeentuloa tuhansille ihmisille.
    Näyttää kuitenkin siltä, etteivät naapurivaltiot ole tottuneet Ignalinan ydinvoimalaan. Ruotsin hallitus myönsi varoja voimalan turvallisuuden kohentamiseen. Ennen maaliskuun puolivälissä toteutettua Liettuan-vierailuaan ympäristönsuojelusta, ydinvoimalaitosten turvallisuudesta ja väestönsuojelusta vastaava Euroopan unionin komission lähettiläs Ritt Bjerregaard totesi, että "ympäristönsuojelun ja Ignalinan voimalan sulkemisvalmistelujen pitäisi kuulua Liettuan tärkeimpiin tavoitteisiin. Pääsy Euroopan unioniin riippuu paljon siitä, mitä tällä rintamalla tapahtuu. Unionin kansalaiset ovat hyvin huolissaan reaktorin aiheuttamasta potentiaalisesta vaarasta". Vierailtuaan voimalassa Bjerregaard totesi olevansa tyytyväinen voimalan turvajärjestelyihin, mutta vaati yhä voimalan sulkemista.
    Liettuan poliitikot ovat tyytymättömiä: presidentti Adamkus väittää, että voimala, jonka turvallisuuden varmistamiseen on käytetty yli sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ei enää ole uhka liettualaisille tai naapurimaiden kansalaisille. Presidentin mielestä Liettuan ei pitäisi hylätä ydinteknologiaa, vaan rakentaa uusi "länsimainen" reaktori ja sulkea vanhat neuvostovalmisteiset reaktorit. Myös muut Liettuan viranomaiset ovat samaa mieltä: unioni painostaa Liettuaa sulkemaan Ignalinan, ei siksi, että se on huolissaan voimalan turvallisuudesta, vaan siksi, että unioni pelkää Liettuan halpaa energiantuotantoa, kun Liettua integroituu unionin markkinoille.
    Liettuassa on noin 7000 Tshernobylin "pesänselvittäjää", joista 300 on kuollut. Hengissä olevat ovat muodostaneet järjestön, jonka pääasiallinen tehtävä on huolehtia uhrien sosiaaliturvasta useimmilla heistä on terveysongelmia. Järjestö ei puhu Ignalinasta. Lääkärien mukaan uhrien lapsilla esiintyy samoja sairauksia kuin muillakin lapsilla, mutta useammin. Näyttää siltä, että kaikki haluavat unohtaa käytössä olevan Ignalinan ydinvoimalan.
    Liettua-kuvasta ulkomailla poliitikot kuitenkin välittävät. Mutta jos aiotte vaatia Ignalinan voimalan sulkemista entistä voimakkaammin, valmistautukaa esittämään todisteet siitä, ettei huolenne ole luonteeltaan taloudellista. o