Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 23.4.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Perustulo selväksi!

Perustulo on vastikkeetonta toimeentuloa, eikä se muuksi muutu.

Ei ihme, ettei perustuloasia etene poliittisesti pätkääkään, vaikka sitä jauhetaan vuodesta toiseen. Kun jo käsitteet ovat aivan sekaisin, miten niistä voitaisiin rakentaa järkeviä ajatuksia ja kiinnostavia päämääriä?
    Ehkä olisi syytä siirtyä uuteen poliittiseen kulttuuriin, jossa asioita kutsutaan niiden asiallisilla nimillä. Perustulo on määriteltävä nimenomaan siksi osaksi toimeentuloa, joka annetaan ilman ansioita, vastikkeita, luokitteluja ja syitä. Siksi se on sama kaikille; ilman ehtoja, lisiä ja porrastuksia, ainoana poikkeuksena ehkä lasten ja aikuisten välinen ero.
    Perustuloa ei tarvitse eikä ehkä kannata kasvattaa kovin suurin askelin. Kun asteittaisen muutoksen annetaan vaikuttaa talouteen, nähdään, kuinka pitkälle on aihetta edetä ja mihin muihin muutoksiin on ryhdyttävä.
    Ellei verorasitusta haluta nostaa, perustulo on rahoitettava sen mahdollistamilla säästöillä. Niitä syntyy sitä mukaa kuin perustulolla korvataan muita tuloja ja tukia. Sosiaalitukien lisäksi perustulolla voidaan korvata yrityksille ja maataloudelle ohjattavaa tukea. Kun varat käytetään perustuloon, saavutetaan monessa ihmiset voivat harjoittaa ammattiaan pienemmälläkin tuottavuudella ja palkalla, he ovat vapaampia valitsemaan erilaisten töiden välillä ja markkinoita vinouttavat tuet vähenevät.
    Yleensä perustulo ajatellaan valtiokohtaiseksi ratkaisuksi, tarkoituksena hyödyttää kyseisen maan asukkaita ja sen kansantaloutta. Mutta perustulo sopii myös Euroopan unioniin. Eri maissa on hyvin erilaisia sosiaaliturvarakenteita, joita ei helposti voida yhtenäistää. Helpompi on korvata niitä yhteisellä perustulolla.

Matti Hyryläinen,
Nummela



Nuoret rauhaan!
Kokoomuksen eduskuntaryhmän sosiaalipoliittinen sihteeri Sari Sarkomaa kirjoitti (VL 9.4.) alle 25 -vuotiaiden toimeentulotuen hakijoiden ohjaamisesta yhä tehokkaammin vanhempien kukkarolle. Ehä asiaa ajavien olisi hyvä laittaa jäitä hattuun ja muistaa, miten 18-20-vuotiaiden lasten vanhempien avustusvelvollisuus tyrmättiin valiokuntakäsittelyssä vuoden 1996 lopulla.
    Moni väittää, että kyse oli hyvätuloisten vanhempien lapsista, joista on kliffaa hakea bailausrahaa sossusta. Kuinkahan monella todellisuudessa on tällaisia huvituksia?
    Hyvätuloisuuden rajanmäärittely olisi kuitenkin työlästä saatuihin etuihin nähden. Periaatteessa esimerkiksi uusperheellisten eronneiden vanhempien ja heidän kaikkien alle 25-vuotiaiden lastensa tulot ja menot pitäisi laskea kuukausittain ja sitten sovitella ne kuntakohtaisiin käytäntöihin. Rahan nyhtäminen vain vapaaehtoisilta vanhemmilta voi sekin olla ikävää touhua, kun jo nyt moni avustaa jälkikasvuaan köyhyysrajan alapuolella. Kyllä lain pitäisi olla sama kaikille, eikä vain niille, jotka osaavat penätä oikeuksiaan.
    Toimeentulotuen menot ovat vain noin 1,5 prosenttia sosiaali- ja terveysalan kokonaismenoista. Silti tuen saajia, teoriassa kaikkein vähäosaisimpia lähimmäisiämme, mollataan julkisuudessa yhä pahenevaan tahtiin. Ehkäpä he ovat ainut riittävän puolustuskyvytön väestönosa joillekin raukkamaisille kanssaeläjillemme. Hävetkää aikuiset ihmiset!

Riitta Walta,
Helsinki