Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Koulutie haarautuu
vaarallisesti

Perusopetuksen pitää tasoittaa eriarvoisuutta,
ei lisätä sitä.

VIIMEKSI VANTAALLA on kysytty, voiko kunta lyödä opetuksen laimin. Opettajien lomautukset ovat sattuneet elintärkeään hermoon. Arvostelijoiden mielestä lapsi on mennyt pesuveden mukana viemäriin yhdessä hallitusmuodon maksuttoman perusopetuksen periaatteen ja kuntalain kanssa. Kuntalain mukaan talousarviossa on taattava edellytykset kunnan velvoitteiden hoitamiselle.
    Samaan aikaan laajojen opettajien lomautusten kanssa koululakien kokonaisuudistus etenee eduskunnassa. Yksi sen ajankohtaisimmista ja tärkeimmistä palasista on perusopetuslain remontti. Sen perimmäisiä kysymyksiä onkin, mikä on kuntien liikkumavapaus ja mihin sitä käytetään. Perusopetuslain uudistamisen johtoajatus tuntuu olevan hiukan sama kuin rakennuslainkin kohdalla: kunnille lisää valtaa ja vastuuta riippumatta siitä, mitkä niiden valmiudet ovat. Kuntien itsemääräämisoikeuden lisääminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. Opettajienkin lomautukset ovat osoittaneet, että kuntien kyky ja halu tuottaa peruspalveluita vaihtelee suuresti.
    Parhaassa tapauksessa uusi liikkumavara auttaa kuntia luomaan mahdollisimman oikeudenmukaiset, joustavat ja houkuttelevat edellytykset oppimiselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Huonoimmassa tapauksessa köyhyys ja hyväosaisuus kasaantuvat eri osoitteisiin, kun köyhät kunnat joustavat tavoitteista.
    Erityisen silmiinpistävä eriarvoisuuden uhka on esiopetuksen kohdalla. Ellei sitä tässä saumassa tehdä pakolliseksi, niin siitä tulee vain varakkaiden kuntien lasten etuoikeus. Lisäksi lakiesitys tekisi koulun valinnan entistä vapaammaksi. Koulun vaihtamista ei voi kannustaa siten, että kaikki kunnat kuljetuttaisivat oppilaita ristiin rastiin. Rikkailla kunnilla voi olla tällaiseen varaa teoriassa, mutta raha on silti pois jostakin järkevämmästä.
    Ilman kuljetusten korvaamista koulun vaihtaminen parempaan tai sopivampaan tulisi siis helpommaksi vain niille oppilaille, joiden vanhemmilla on riittävän suuret tulot. Entä millä tavalla oppilaat valitaan niihin arvostetuimpiin ja suosituimpiin kouluihin? Ainakin ensiluokkalaisten kohdalla tuntuu kylmäävältä hyväksyä mitä tahansa kallonkutistustestejä, jotka lennättävät lapset eri urille jo aivan pieninä.
    Yksi tapa varmistaa eri koulujen ja eri kuntien opetuksen tason säilyminen on perustaa tarkoitusta varten oma lautakuntansa vähän samaan tapaan kuin kuluttajillakin on. Lautakunta seuraisi ja arvioisi opetuksen tasoa.
    Tämä helpottaisi lain ylevien tavoitteiden saavuttamista edes hieman. lakiesityksen mukaanhan opetuksen tulee myös "edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa". o