Kolumni
Hannu Katajamäki

Sosiaalisten
innovaatioiden aika

Perustulolla ja paikallisrahalla on onnistumisen edellytykset, jos valtiovalta suo.

ETÄTYÖLLE OLISI juuri nyt suuri tilaus. Olisi järkevää hajauttaa työtä, sillä kansan pakkaantuminen harvoihin keskuksiin maksaa: uudet asunnot, liikenneyhteydet ja muu yhdyskuntatekniikka ovat kalliita.
    Etätyö voisi olla yhä useampien mahdollisuus, sillä kasvava osa työstä on paikkaan sitoutumatonta. Teknisesti etätyön edellytykset alkavat olla kunnossa. Puuttuu vain etätyön mahdolliseksi tekevä sosiaalinen innovaatio eli tapa, jolla siitä voisi tulla laajasti sovellettu työelämän käytäntö.

Samalla tavoin yhteiskunnasta puuttuu perustulon mahdolliseksi tekevä sosiaalinen innovaatio. Pohjois-Karjalassa virinnyt halu kokeilla perustuloa maantieteellisesti rajatuilla alueilla ei ole edennyt. Työministeriössä ei ole halua – ja ehkä ei myöskään kykyä – kehittää perustuloa sellaiseksi sosiaaliseksi innovaatioksi, joka toisi syrjäalueiden asukkaille paremman elämän näkymiä.
    Eniten työministeriössä on käytetty henkisiä voimavaroja kokeiluluonteisen perustulon mahdottomuuden osoittamiseen. Suhtautuminen perustulokokeiluun on osoittanut sekä viranomaisten kyvyttömyyden kehittää sosiaalisia innovaatioita että haluttomuuden aidosti arvostaa kansalaisten aloitteita.

Ongelmalliseksi on osoittautunut myös paikallisraha. Idea on lumoava: tavalliset ihmiset vaihtavat keskenään tavaroita ja palveluksia itse perustamallaan valuutalla. Parhaimmillaan paikallisvaluutta voisi aktivoida esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä tavalla, johon ei tuloskuntoisinkaan työvoima- tai sosiaalitoimisto pystyisi.
    Kuitenkaan paikallisrahaan ei uskota, vaan se leimataan tunnekuohuisesti harmaan talouden tavoitteluksi. Ei edes haluta tutkia paikallisrahan soveltamisen edellytyksiä.
    Työttömien onkin viisasta pysyä kaukana paikallisraharenkaista, sillä niihin osallistuminen saattaa vaarantaa työttömyysturvan saamisen. Juhlapuheissa työttömiä kannustetaan omatoimisuuteen. Liika omaehtoisuus ei kuitenkaan ole suotavaa, sillä viranomaisten on saatava päättää, mikä on työttömille soveliasta omatoimisuutta ja mikä ei. Työttömien arjen on säilyttävä viranomaisten erityisessä suojeluksessa.

Ennakkoluulottomat ajatukset kilpistyvät kyvyttömyyteemme kehittää sosiaalisia innovaatioita. Suomeen olisi perustettava mitä pikimmin sosiaalisten innovaatioiden kehittämiskeskus. Sen tehtävänä olisi tutkia ja edistää yhteiskunnallisia uudistuksia samalla tavoin kuin Teknologian kehittämiskeskus avittaa teknisten innovaatioiden etenemistä. o