Viikon visiitti
Timo Juurikkala

Tätä markkaa
ei voi varastaa

Euro vapauttaa Suomen markan paikallisrahaksi. Se syntyy työstä ja vaihtamisesta.

Kun Suomi liittyy Euroopan rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, syntyy ovela psykologinen sauma. Meille niin rakas markka vapautuu paikallisrahaksi. Lisäksi nimenomaan paikallisvaluutta (LETS eli Local Exchange System) voi tuoda talouteen kaivattuja rakennemuutoksia, joilla rahan ylivalta edes vähän hellittäisi.
   Nykyinen talous on edennyt kauaksi rahan käytön alkuajoista, jolloin raha oli toisaalta vaihdannan väline ja toisaalta arvon mitta. Pääomien karttumisen myötä rahasta on tullut itseisarvo, jonka mahti on paisunut yli kaikkien muiden valtatekijöiden.
   Raha elää omaa elämäänsä. Rahalla voidaan tehdä rahaa ja rikkaaksi tulee se, joka osallistuu rahatalouteen eikä se, joka tekee työtä.
   Nykyään varastot pursuavat tavaraa ja tuotteita, ja toisaalta jokainen ihminen haluaa tehdä käsillään ja aivoillaan jotain. Köyhyys ja työttömyys ovat kuitenkin lisääntymässä rikkaissakin maissa. Mitä siis kysynnän ja tarjonnan välistä puuttuu?
   Puhutaan nauravasta kolmosesta, rahasta, joka pesii toisten taskuissa ja toisten taas ei. Alan Watts taivasteli jo 1930-luvulla: "On absurdia sanoa, etteivät ihmiset voi vaihtaa keskenään, koska ei ole rahaa. Se on kuin sanoisi, ettei voi rakentaa taloa, koska ei ole metrejä eikä senttejä!"
   Paikallisvaluutta estää pääomien muodostumisen, sillä näitä markkoja ei kannata säästää eikä niiden piirissä tunneta korkoa. Paikallisen vaihdon välineenä markka on vain merkintä tai tietokonerivi suoritetusta työstä tai käytetystä palvelusta. Paikallisvaluuttaa ei oikein pysty edes varastamaan.
   Paikallisraha LETS on jo eri puolilla maailmaa tullut käyttöön kansalaisjärjestöjen, työttömien ja ekoihmisten innostuksesta. Rahattomat ihmiset saavat hommia ja tarvitsemiaan tuotteita palkkioksi osaamisestaan. Järjestelmä torjuu tehokkaasti niin taloudellista kuin sosiaalistakin syrjäytymistä.
   Ekologiselta kannalta paikallisrahan suurin vahvuus on juuri sen paikallisuus – taloudellinen toimeliaisuus pyörii kotikonnuilla, eikä kansainvälinen kauppa letseillä olisi mahdollistakaan. Tämä vahvistaa paikallista taloutta, mikä vähentää huomattavalla tavalla tavaroiden – ja siinä sivussa myös ihmisten, ainakin businessmiesten – yletöntä rahtaamista ympäriinsä. Toden puhuen Suomikin on uuden markan alueeksi aivan liian iso, kuntataso on sopivampi. Voitaisiinkin puhua Mikkelin ja Pöytyän markoista.
   Hyvinvointipalvelujen ja verotuksen kannalta paikallisraha luo mielenkiintoisia näkymiä nyt kun kunnat kärvistelevät rahapulassa ja karsivat kovalla kädellä esimerkiksi hoiva- ja sivistyspalvelujaan. Kunnallisvero voidaan vallan hyvin maksaa paikallisrahalla eli työsuorituksilla päiväkodissa, puistossa, vanhainkodissa tai koulussa.
   Lisäksi paikallisraha on jokseenkin riippumatonta suhdanteista ja toimii näin vahvana Emu-puskurina. Synkimmät meediot ovat jopa ennustelleet kansainvälisen raha- ja kasinotalouden kertakaikkista romahtamista. Sellaisissakin oloissa elämä jatkuu, ja jos paikallistalous toimii hyvin. Tavalliset ihmiset eivät edes huomaa, että pörssihait kituvat. ´o

Kirjoittaja on Ekovihreät ry:n puheenjohtaja.