Viikon visiitti
Iida Siimes

Pulut säteilevät
Ehkä U2 pääsee nykyään konsertoimaan minne haluaa. Tosin radioaktiivisten pulujen pesäpaikalle se tuskin enää uskaltaa yrittääkään.

Norjalaiset ovat raivoissaan. Heidän rannikolleen on ajautunut radioaktiivista teknetiumia. Sen lähteeksi tiedetään pohjoisenglantilainen Sellafieldin laitos, jossa erotetaan plutoniumia käytetystä ydinpolttoaineesta.
   Greenpeace kertoi hiljattain, että ydinjätettä lentää jatkuvasti Sellafieldin aidan yli: alueen pulut ovat radioaktiivisia. Niiden ulosteet ovat saastuttaneet myös laitoksen ulkopuolista aluetta niin, että säteilyarvot ylittävät laskeuma-arvot Rongelapin ydinkoealueella. Kyseinen saari saastui pahasti, ja amerikkalaiset joutuivat puhdistamaan sitä vaihtelevalla menestyksellä.
   Huokaan raskaasti. Pohjoismaiden neuvostossakin kohistiin 90-luvun alussa siitä, miten ydinlaitoksen päästöt saattavat tarkoittaa jopa Fennoskandian asukkaiden terveyden vaarantumista. Tiedättehän, kala syö ydinjätteitä, ihminen syö kalan...
   Muistan hyvin, kun suosittu irlantilaisköyhälistön äänenkannattaja, rokkibändi U2, aikoi konsertoida Sellafieldin ydinjätelaitoksen lähellä. Oli vuosi 1992. U2:n konsertti olisi ollut mielenosoitus Sellafieldin laajennusta vastaan. Radioaktiiviset päästöt ilmaan ja veteen kasvaisivat valtavasti, jos laitos saisi luvan tehostaa toimintaansa.
   U2! Mahtavaa! Mutta viime hetkellä brittiviranomaiset kielsivät konsertin pitämisen ydinlaitoksen lähellä, ja keikka siirrettiin Manchesteriin.
   Tuhannet ihmiset osoittivat mieltään sananvapauden puolesta ja Sellafieldiä vastaan laitoksen muurien ulkopuolella.
   U2 rantautui Greenpeacen kanssa kumiveneillä laskuveden aikaan Sellafieldin laitoksen viereen. Rannan säteilylukemat olivat hurjia. Greenpeace ja artistit täyttivät tynnyreitä mudalla. Pian tynnyrit kuljetettiin Greenpeacen laivalla Saksaan tutkittavaksi laboratorioissa. Brittiviranomaisiin ei luotettu.
   Kuinka ollakaan, Saksan tulliviranomaiset eivät huolineet mutaa maahansa. Liian radioaktiivista, sanoivat. Eihän ydinjätettä saa tuoda Saksaan. "Mutta sehän on vain mutaa rannalta", sanoi Greenpeace viattomasti, tietäen voittaneensa erän moraalisessa ympäristötaistelussa. Lopulta kampanja kuitenkin hävittiin ja Sellafieldin laajennusosa käynnistettiin.
   Tietysti Suomen säteilyturvakeskus vakuutteli, kuten nytkin, ettei vaaraa ole. Onneksi keskusta ei kuunnella Britanniassa, missä Sellafieldin sulkemista on vaadittu useaan otteeseen. Ei sitä kuunnella Irlannissa ja Norjassakaan, missä brittejä painostetaan voimakkaasti sulkemaan Sellafield.
   Olen naiivi optimisti ja uskon, että pian Sellafield suljetaan, Uskon myös, että kohta eivät lehdet enää jaksa toistella säteilyturvakeskuksen "kaikki on hyvin"-horinoita. Uskon, että kohta ydinteknologiaa vastustava näkemys on Suomessakin edistyksellisen ja älykkään ihmisen tunnusmerkki. o

Kirjoittaja työskenteli Suomen Greenpeacen ydinvoima- ja ydinjätekampanjavastaavana vuosina 1992-1995.