Tuki antaisi potkua vihreälle sähkölle / Vihreä Lanka 19.3.1998

Tuki antaisi potkua vihreälle sähkölle
Asialla
Tutkija Jarmo Vehmas Tampereen yliopistosta on toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana ympäristöministeriön asettamassa ilmastotoimikunnassa.
Jarmo Vehmas
MARKKINOIDEN luominen uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle on ympäristö- ja energiapolitiikan yhdistämisessä keskeistä. Useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa uusiutuvan energian tukien merkitys on korostunut, koska kansainvälisesti ympäristöohjaavan energiaveromallin luomisessa ei olla edistytty. Tuen kohde on siirtymässä investoinneista sähkön markkinoilletuloon.
   Manner-Euroopassa odotellaan Euroopan unionin direktiiviä sähkön sisämarkkinoista. Myös Yhdysvalloissa sähkömarkkinat ovat alueellisten monopolien hallussa, mutta Kaliforniassa ja eräissä muissa osavaltioissa on jo päätetty liberalisoinnin aloittamisesta vuonna 1998.
   Sen sijaan Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa on jo kokemusta sähkömarkkinoiden vapauttamisesta.

Yhdysvallat myöntää
hintatukea

Yhdysvaltojen energiaomavaraisuutta parantamaan tarkoitettu PURPA-laki velvoittaa perinteiset sähköyhtiöt ostamaan kaiken tietyt kotimaisuus-, teho- ja omistusvaatimukset täyttävissä voimalaitoksissa tuotetun sähkön vältettyjen kustannusten hinnalla.
   Järjestelmän teho on perustunut sähkön hinnan nousuodotuksiin, jotka ovat kuitenkin muuttuneet markkinoiden avautumisen vuoksi. Esimerkiksi Kalifornian tuulivoimapuistot on perustettu PURPAn, liittovaltion investointituen sekä osavaltion tukien turvin.
   Liittovaltio luopui investointituesta 1980-luvulla, mutta vuodesta 1992 se on myöntänyt tuulivoimalla ja biomassalla tuotetulle sähkölle suoraa hintatukea 8 p/kWh.
   Parhaillaan keskustellaan PURPAn uudistamisesta siten, että ostovelvoite korvattaisiin minimiosuudella, joka tukkumyyjien myymästä sähköstä tulee olla uusiutuvilla energialähteillä tuotettua.
   Kaliforniassa on päätetty lisätä osavaltion suoraa hintatukea, jotta uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön asema säilyisi myös uudessa tilanteessa.

Saksassa kiistellään
sähkönsyöttölaista

Saksan sähköyhtiöt velvoitettiin vuoden 1991 alusta alkaen ostamaan kaikki pientuottajien tarjoama, uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö valtion määräämään hintaan. "Sähkönsyöttölaki" on saanut aikaan useiden satojen megawattien vuosittaiset tuulivoimainvestoinnit. Sähköyhtiöt joutuvat maksamaan tuulivoiman tuottajille 90 prosenttia keskimääräisestä sähkön myyntihinnasta, yli 50 p/kWh.
   Ei liene yllätys, että sähkönsyöttölaki on joutunut voimakkaan kritiikin kohteeksi. Sähköyhtiöiden oikeusoppineet ovat verranneet sitä "hiilipenniin": Saksan perustuslakituomioistuin totesi sähköyhtiöiltä kotimaisen ruskohiiliteollisuuden tukemiseksi perityn veron perustuslain vastaiseksi vuonna 1994.
   Molemmissa tapauksissa sähköyhtiöt ovat joutuneet kattamaan kustannuksia, jotka niiden tulkinnan mukaan kuuluisivat koko yhteiskunnalle. Sähkönsyöttölakia on puolustettu ympäristöpoliittisilla syillä sekä sillä, että toisin kuin hiilipenni, ostovelvoitemaksut eivät ole sähköyhtiöille suuri kustannuserä.
   Alueelliset sähkömonopolit ovat yrittäneet kaataa lakia Saksan kansallisissa oikeusasteissa, mutta tuloksetta.

Tanska maksattaa
ostovelvoitehintaa

Ratkaisut, joilla uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle pyritään takaamaan menekki, ovat Euroopassa varsin yleisiä. Pyrkimyksenä on myös edistää uuden tuotantokapasiteetin rakentamista. Ostovelvoitejärjestelmien keskeisiä elementtejä ovat velvoitehinnan taso ja se, miten paikallisista olosuhteista johtuvat sähköyhtiöiden väliset erot otetaan huomioon.
   Yksi mahdollisuus olisi jakaa ostovelvoitehinnan maksaminen kaikille sähkönmyyjille siten kuin esimerkiksi Tanskassa. Saksan sähkönsyöttölakiin on vastikään lisätty viiden prosentin katto ostovelvoitesähkön osuudelle yksittäisen sähköyhtiön sähkönhankinnasta.

Suomessa tavoitteet ja
tuki ovat vaatimattomia

Nykyisillä energiamarkkinoilla toimijat kohtaavat uusia taloudellisia riskejä. Pohjoismaisen sähköpörssin toiminta on alkuvaiheissaan, eikä avoimien markkinoiden toiminnasta muutenkaan ole paljoa kokemusta. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön markkinoillepääsyn turvaaminen on kuitenkin ympäristöpoliittisesti perusteltua. Näin sen kilpailukyky voidaan turvata, vaikka saastuttavampia energialähteitä ei veroteta sähköntuotannossa.
   "Vihreän sähkön" markkinoiden syntyminen onkin avautuvien sähkömarkkinoiden oleellinen piirre. Tällaiset markkinat toimivat jo Ruotsissa. Osa markkinointia on sähkön ympäristömerkintä, jonka kriteerejä valmistellaan monissa maissa.
   Suomessa on vanhaa vesivoimaa ja metsäteollisuus käyttää runsaasti puuperäisiä polttoaineita omassa energiantuotannossaan, mutta muutoin uusiutuvan energian hyödyntäminen on meillä vähäistä. Suomalaiset uusiutuvien energialähteiden edistämisen tavoitteet ja käytön tukimuodot ovat olleet vaatimattomia.

Unioni sallisi tuen
uusiutuvalle energialle

Kuitenkin esimerkiksi Euroopan unioni sallii ympäristöpoliittisilla perusteilla varsin merkittäviä uusiutuvan energian tukimuotoja. Ympäristöpoliittisten argumenttien painoarvo lisääntyy unionin energiapolitiikassa, ja niitä voisi käyttää nykyistä enemmän myös meillä.
   Tanskassa ympäristö- ja energiapolitiikkaa valmistellaan ja toimeenpannaan samassa ministeriössä. Tämä myös näkyy käytännön politiikassa.
   Vuonna 1996 hyväksytty Energia 21 -strategia on uusiutuviin energialähteisiin liittyviltä tavoitteiltaan erittäin kunnianhimoinen – jopa siinä määrin, että sitä ei kaikkialla pidetä uskottavina.
   Toisaalta Tanskassa on käytössä laaja valikoima erilaisia ohjauskeinoja. Tukien ja ostovelvoitejärjestelmän lisäksi käytössä on muun muassa teollisuuden ekologinen verouudistus ja uusien hiilivoimalaitosten rakentaminen on kielletty.

Minimiosuus
vai minimihinta

Edellä mainittujen esimerkkien valossa voitaisiin Suomessakin määritellä minimihinta uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle ja säätää sähkön myyjille ostovelvoite.
   Avautuvien markkinoiden ideologiaan sopivampi vaihtoehto voisi olla säätää vuotuinen minimiosuus, joka uusiutuvaan energiaan perustuvaa sähköä pitää olla markkinoilla.
   Tavoitteen täyttymistä voitaisiin tarvittaessa tukea tuottajille maksettavalla suoralla hintatuella, joka rahoitettaisiin energiaverojen tuotolla. o

Kirjoitus perustuu julkaisuun: Vehmas, Jarmo & Malaska, Pentti & Luukkanen, Jyrki & Kaivo-oja, Jari: Ympäristöpoliittiset ohjauskeinot uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisessä. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 148. Edita, Helsinki 1997.