Kolumni
Osmo Soininvaara

Auton alle on
arkista kuolla

Autojen nopeuksia alentamalla voitaisiin vuosikymmenessä yksinkertaisesti ja halvalla säästää tuhat ihmishenkeä.

Jyväskylän junaturma oli hirveä tapahtuma: kymmenen kuoli ja melkein 50 loukkaantui. Se oli pitkään ykkösaihe uutisissa, liikenneministeri matkusti paikan päälle ja tuota pikaa löytyi rutkasti rahaa junaturvallisuuden parantamiseen.
   Tieliikenteessä kuolee joka viikko keskimäärin kymmenen ihmistä ja loukkaantuu noin 180. Nykyvauhdilla lähes joka sadas suomalainen tulee kuolemaan liikenneonnettomuudesssa ja joka kuudes tulee loukkaantumaan elämänsä aikana.
   Rautateiden ystävänä otan riemumielin vastaan hallituksen löytämät miljoonat automaattisen kulunvalvonnan nopeuttamiseen, mutta miksi ihmeessä tässä maassa huolehditaan eniten turvallisimpien liikennemuotojen turvallisuudesta? Automaattinen kulunvalvonta parantaa kyllä junaturvallisuutta, mutta ihmishenkiä säästäisi vielä enemmän junien kulun nopeuttamien ja matkalippujen hinnan halventamien. Silloin matkustajia siirtyisi vaarallisista autoista turvallisiin juniin.

Lentoliikenteenseen liittyy tuntemistani turvallisuustoimista kaikista järjettömin. Jokaisella lentoasemalla istuu jatkuvasti joukko miehiä paloautossa odottamassa, että kone putoaisi kentälle ja tekisi sen vielä sellaisella tavalla, että palomiehistä olisi jotakin hyötyä. Näinä vuosikymmeniä he eivät ole vielä ketään pelastaneet. Olisi hyödyllisempää panna ambulanssi Sokoksen suojatien viereen odottamaan, että joku jää auton alle.
   Ihmishenki on niin arvokas, että lentoasemien kallista palopäivystystä pidetään perusteltuna. Hyvä, mutta miksi tieliikenteessä kuolevat ovat niin arvottomia? Tiedämme, että vuosikymmenessä voitaisiin yksinkertaisesti ja halvalla säästää tuhat ihmishenkeä alentamalla nopeuksia. Millään logiikalla ne muutamat kymmenet sekunnit, joita autoilijat säästävät kovempaa ajamalla, eivät ole arvokkaampia kuin ne ihmishenget, jotka tämän aikasäästön eteen uhrataan.

Nykyisellä tekniikalla nopeusrajoituksista on helppo tehdä kelin ja liikennetilanteen mukaan vaihtuvia. Nopeusrajoituksista ei kuitenkaan ole hyötyä, ellei niiden noudattamista myös valvota. Nopeusrajoituksia on halpaa valvoa automaattisesti. Erityisen helpoksi se muuttuisi, jos nopeusrajoitussakoista olisi auton omistaja vastuussa samalla tavalla kuin pysäköintisakoistakin. Silloin ei tarvitsisi selvittää, kuka autoa ajoi.
   Automaattista nopeusvalvontaa ei haluta lisätä, koska pieniä nopeusrajoitusten ylityksiä pidetään pikkurikkeinä, joita Ison Veljen ei pitäisi niin tarkkaan syynätä. Kuitenkin niiden seurauksena kuolee enemmän ihmisiä kuin murhissa.
   Korkeita nopeuksia puolustetaan vauhdinhurman eikä aikasäästöjen takia: turvallisella nopeudella ajaminen on tylsää. Kuitenkin, jos valontakamera lähettäisi pienen rikesakon aina, kun nopeus ylittyy, turvalliseen vauhtiin totuttaisiin nopeasti niin kuin on totuttu neljänkympin nopeusrajoitukseen Helsingissä. o