Veromiekassa ei ole kahta terää / Vihreä Lanka 5.3.1998

Veromiekassa
ei ole kahta terää

Hannes Mäntyranta
MÄÄTTÄ EI OLE tohtoriksikaan aivan mikä hyvänsä puhumaan ympäristöveroista. Hänen viime joulukuussa hyväksytty väitöskirjansa kun käsitteli juuri ympäristöveroja – niiden kehittämistä taloustieteilijöiden ideasta lainsäädännön instrumentiksi.
   Määtän keskeinen teesi on, että aito ympäristövero ei ole erityisen hyvä keino kerätä rahaa valtion kassaan. Väite osuu suoraan vihreiden talouspoliittisen ajattelun ytimeen, ja sitä korostaa Määtän tausta: hän on aikaisemmin toiminut muutamissa Vihreän liiton jäsenjärjestöissä eikä nytkään kiellä puolueelta kannatustaan – sanoopahan vain, ettei ole aktiivi.
   Määtän ensimmäinen perustelu löytyy Euroopan unionista: kaikissa jäsenmaissa ympäristöverojen tuotot jäävät reilusti alle kahden prosentin kokonaisverokertymästä. Tämä herättää heti vastakysymyksen: johan Suomessakin puhutaan ympäristöverojen olevan vajaan 20 miljardin markan tasolla, mikä on kymmenisen prosenttia valtion budjetin loppusummasta.

Mikä on ympäristövero?
Määtän mukaan suomalaiset energiaverot eivät ole mitään ympäristöveroja."Kyllä kai ainakin pitäisi edellyttää, että ympäristöverolla pyrittäisiin johonkin ympäristövaikutukseen", Määttä sanoo.
   Omituisinta on sanoa sähköveroa ympäristöveroksi. "Siinä ei ole ensimmäistäkään järkeä. Sehän peritään kaikesta sähköstä yhtä suurena, täysin riippumatta sähkön tuotantotavasta", Määttä sanoo.
   Toiseksi ympäristöveron pitäisi olla täsmällinen. Pitäisi siis tietää tarkkaan, mistä veroa peritään.
   Ja kolmanneksi sen pitäisi olla vakaa ja ennustettava. "Onhan se selvä, että kukaan ei investoi uuteen tekniikkaan ympäristöverojen takia, jos vero saattaa hävitä seuraavana vuonna. Varsinkaan sellaisilla veroilla ei ole mitään vaikutusta, jotka luvataankin poistaa siirtymävaiheen jälkeen", Määttä sanoo.
   Hyvä esimerkki huonosta ympäristöverosta on autojen tarravero: kertymä on pieni, pysyvyydestä ei ole lainkaan takeita eikä kukaan oikein tiedä, mistä sitä maksetaan.
   Polttoaineverossa on ympäristöveroksi vielä yksi mielenkiintoinen piirre. Samalla kun veroa on korotettu, työsuhdeautojen verotusta on helpotettu. Määtän mukaan autoedun verohelpotukset takaavat sen, että polttoaineveron kertymä ei laske korotuksista huolimatta, kun polttoainetta ei maksa se joka sitä tankkaa.
   Määttä ei pidä mahdottomana, että tämä olisi valtiovarainministeriön tietoinen suunnitelma. "Sekin osoittaisi, että verolla ei todellakaan ole muuta tarkoitusta kuin rahankeruu", Määttä sanoo.

Vain yksi tavoite
yhdellä verolla

Sen Määttä myöntää, että polttoaineverossa on joitakin elementtejä, jotka ohjaavat ympäristönsuojeluun, kuten lyijysisällön mukainen porrastus. "Niillä verottaja ei kuitenkaan pysty keräämään merkittäviä rahamääriä."
   Samoin on vihreiden budjettiin saaman jäteveron kanssa. "Edes Tanskassa sen kertymä ei ole kuin kahden promillen luokkaa kokonaisverokertymästä, ja silti vero on Euroopan korkein ja on ollut voimassa jo kymmenen vuotta", Määttä sanoo.
   "Liuotinainevero, belgialainen kertakäyttöisten parranajokoneiden vero tai juomapakkausten vero, eihän niillä mitään kasaan saa, eikä se ole tarkoituskaan. Enimilläänkin aidosti ympäristöohjaavilla veroilla saa kasaan 2–3 prosenttia kokonaisverokertymästä", sanoo Määttä.
   Toisaalta, jos polttoaineverossa olisi kunnollinen hiilidioksidi- ja rikkikomponentti ja jos vero olisi merkittävä, rahaa tulisi – jonkin aikaa. "Mutta kyllähän se siirtäisi kulutusta esimerkiksi biopolttoaineisiin. Ja siitä taas seuraisi, että veron tuotto sulaisi vähiin", Määttä sanoo ja vetoaa verotutkijoille tuttuun Tinbergin sääntöön:
   Yhdellä verolla ei voi saavuttaa kahta tavoitetta.
   "Kyllä merkittävien rahasummien kerääminen ja ympäristöohjaavuus ovat erittäin vaikeita saavuttaa samalla verolla", Määttä sanoo.

Vihreä verouudistus
unohtaa ympäristön

Määtän mukaan vihreiden ajamalla politiikalla on monia, harmittavia sivuvaikutuksia. Kuten se, että vähätuottoiset verot eivät kiinnosta poliitikkoja, vaikka niiden avulla voitaisiin saada ympäristön suhteen aikaan paljonkin.
   Esimerkkejä tällaisen politiikan tehosta löytyisi varsin monista Euroopan maista. Suomessakin kannattaisi periä maataloudelta ravinneveroa – mutta vain jos se palautettaisiin samalle elinkeinolle esimerkiksi luomuviljelyn tukena.
   Voisiko sitten edes teoriassa olla sellaista ympäristöveroa, jolla yhtäältä olisi vaikutusta ympäristöön ja jolla toisaalta saisi kunnon verokertymän – vaikka edes vähäksi aikaa? "Kyllä, esimerkiksi vesivero. Siinä olisi veropohjaa, ja se olisi ympäristöpoliittisesti perusteltua, vaikkei ehkä Suomessa. Mutta menisikö se läpi, onkin jo kokonaan toinen juttu", Määttä naureskelee.
   Määtällä on sellainen käsitys, että omalla painollaan ympäristöverot eivät mene läpi, eivät Suomessa eivätkä muuallakaan. "Tuntuu siltä, että ympäristöverotus kehittyy vain jos sen avulla voidaan saavuttaa muita, ylevämpiä tavoitteita, kuten työllisyyttä tai tuloveron alentamista, mutta ei missään tapauksessa muuten", Määttä sanoo.
   Tästä seuraa, että ympäristöverojen ajamisesta tulee suhdanneluontoista toimintaa."Kun suhdanne muuttuu, verokin muuttuu. Ja se heikentää ympäristöveron ohjaavuutta entisestään", Määttä sanoo.

Vihreä verouudistus
unohtaa tasa-arvon

Toinen ikävä puoli on se, mitä ympäristöveroiksi kutsutuista veroista jää jäljelle, jos ympäristövaikutusta ei olekaan. Ne kun kaikki vaikuttavat tulonjakoon omalla tavallaan eri maissa.
   Määttä vertaa veroja tasaveroon, kuten kunnallisveroon, jota peritään kaikissa tuloluokissa ja jokaisesta verotettavasta markasta yhtä paljon. Siihen verrattuna hiilidioksidivero voi lisätä pienituloisten verorasitusta. Autovero taas on suurituloiselle raskaampi, kun taas liikennepolttonesteiden ja sähkön verotus on hiilidioksidiveron ja kunnallisveron välimaastossa.
   "Mutta näissä arvioissa on aina yksi puute. Niissä kansa jaetaan muutamaan tuloluokkaan ja asiaa katsotaan niiden kautta. Mutta kansaa pitäisi katsoa tarkemmin. Jos esimerkiksi tuloveroa alennetaan ja sähköveroa korotetaan, suurella joukolla eläkeläisiä, työttömiä ja opiskelijoita olisi vain menetettävää, sillä he eivät hyödy tuloveron alennuksesta penniäkään", Määttä sanoo. o