Pääkirjoitus
Hannes Mäntyranta
MTK huhuilee WWF:ää
Uusin askel metsäsertifioinnissa on mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että se on julkistettu.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto tiedotti viime perjantaina, että pohjoismaiset metsänomistajajärjestöt ovat pyytäneet kestävän metsänhoidon sertifiointia koskevia neuvotteluja kansainvälisen WWF:n kanssa. Pyyntö on yllätys monessakin mielessä.
   Tiedossa on, että huolimatta erikoisen jyrkästä kritiikistään MTK on koko ajan taustalla pitänyt yllä suhteita Suomen WWF:ään ja luonnonsuojeluliittoon. Kun MTK on käyttänyt voimallisimpia sanoja juuri metsäsertifioinnin suhteen, sovinnonele hämmästyttää.
   Kaikkein eniten hämmästyttää, että se on julkistettu – oikeastaan jopa ennemmin kuin WWF:kään on ehtinyt saada siitä perusteellisen tiedon.

Pohjoismaiset metsänomistajajärjestöt ovat turhautuneet kansainvälistä metsäsertifikaattia ajavaan Forest Stewardship Counciliin – etenkin ruotsalaiset ja tanskalaiset. Koska WWF on asiassa keskeinen vaikuttaja ja koska sen kanssa on aiemmin kyetty keskustelemaan, umpikujasta yritetään nyt ulos sen avulla.
   Metsänomistajat laskevat yhtäältä, että aika on heidän puolellaan, että merkityksellisen metsäsertifikaatin on saatava eurooppalainen pienmetsänomistus puolelleen. MTK:n metsäjohtaja Martin Lillandtin mukaan FSC ei heitä kuitenkaan saa, eikä hänen puheessaan ole enää edes varausta "nykymuodossaan".
   Euroopassa on Lillandtin mukaan käsittelyssä useitakin ehdotuksia metsäsertifikaatiksi. Ne kaikki perustuvat kansallisiin ratkaisuihin. Rakenteesta tehtäisiin kansainvälinen kahdenkeskisillä sopimuksilla. Lillandt ei sulje pois sitä, etteikö FSC voisi olla tässäkin kuviossa jotenkin mukana. Rakennelma kaipaa luonnollisesti myös ympäristöjärjestöjen tukea.

Linja on siis muuttunut vain siltä osin, että MTK ei enää hae yhteyttä FSC:hen, vaan sen taustavoimiin, ja että se hakee painostusvoimaa myös julkisuuden kautta. On kyseenalaista, tarvitseeko WWF:n suostua tällaiseen yhteistyöhön.
   WWF:n mukaan pienmetsänomistajat voivat ryhtyä ruotsalaiseen sertifiointiin mukaan, jopa ryhmäsertifioinnin malli on olemassa. Olisikin aika erikoista, jos WWF luopuisi FSC:stä nyt, kun se on päässyt merkittävällä tavalla eteenpäin.
   WWF:lle kiinnostavampaa onkin se, että Ruotsin standardin asettama taso on tiukempi kuin Suomessa hyväksytty alustava sopu. Näin on etenkin jättöpuiden ja suojeluvaatimuksen takia – esimerkiksi Suomessa valmistuneet alueelliset metsäsuunnitelmat pakottavat ympäristöjärjestöt luopumaan ajatuksesta, että suojelu hoidettaisiin muuten.

Toisaalta metsänomistajilla ei liene asiassa kiirettä. Vaikka Ruotsin sopu toisikin sertifioituja tuotteita markkinoille, se ei ainakaan lisää markkinoille tulevan puun määrää, niin että ostajia kyllä riittää.
   WWF ainakin vastannee kokouskutsuun. Ehkä kokous kuitenkin kannattaisi pitää mahdollisimman pian. Nyt on jo syntynyt vaikutelma, että takaraja, "vielä tämän kevään aikana", on vain metsänomistajien uusin vippaskonsti hankkia vielä vähän lisäaikaa. o