Päästökauppa voi pitkittää saasteongelmaa / Vihreä Lanka 5.3.1998

Päästökauppa voi pitkittää saasteongelmaa
Asialla
Kauppatieteiden tohtori Matti Liski on Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija. Hänen ympäristötaloustieteen alaan kuuluva väitöskirjansa "On the Regulation of Pollution and Polluters' Long-term Compliance Strategies" tarkastettiin 17.11.1997 Helsingin kauppakorkeakoululla.
Matti Liski
YHDISTYNEIDEN kansakuntien ilmastonmuutoskokouksien yksi vaikeimmista kysymyksistä on päästökiintiöiden jakaminen eri maiden kesken.
   Yhdysvallat on ehdottanut järjestelmään joustavuutta päästökiintiöiden kaupan kautta. Se antaisi ilmastonmuutossopimuksen allekirjoittajille mahdollisuuden jakaa päästökiintiöt uudelleen taloudellisen tarpeen mukaan. Sen pitäisi ainakin periaatteessa vähentää ilmastonmuutossopimuksen taloudellisia kustannuksia.
   Yhdysvallat on perustellut järjestelmän toimivuutta myös omilla käytännön kokeiluillaan, erityisesti Yhdysvaltain happosadeohjelmaan liitetyn rikkidioksidikaupan toimivuudella.

Rikkidioksidin kaupasta
hiilidioksidin kauppaan?

Voiko Yhdysvaltain happosadeohjelman kokemuksien perusteella ennustaa, että päästölupien eli kiintiöiden kauppa toimii myös ilmastonmuutoksen ratkaisussa?
   Mielestäni on useita syitä, miksi näin ei voi ennustaa. Ensinnäkin Yhdysvaltain happosadeohjelman päästörajoitukset astuvat täydessä laajuudessaan voimaan vasta vuonna 2000, mistä eteenpäin rikkidioksidipäästöt ovat 40 prosenttia vuoden 1980 tasosta.
   Järjestelmä on siis vasta sisäänajovaiheessa, eikä sen taloudellisesta toimivuudesta ole vielä perusteellisia tutkimuksia.

Huutokauppa ei ole
innostanut yrityksiä

Toiseksi, alustavien kokemusten valossa yritykset eivät ole erityisen halukkaasti käyneet kauppaa päästölupien yleisessä huutokaupassa, joka järjestetään vuosittain Chicagon kauppahuoneessa.
   Haluttomuus osallistua huutokauppaan on yllättävää, koska etukäteen odotettiin juuri huutokaupan tarjoavan helpon ja halvan tavan jakaa päästörajoitusten kustannuksia saastuttajien kesken.
   Yritykset voivat toki käydä keskenään kauppaa myös huutokaupan ulkopuolella, mutta näistä kaupoista ei ole vielä riittävästi tutkittua tietoa.
   Kolmas ongelma on se, että happosateita ja kasvihuoneilmiön kiihtymistä aiheuttavat perin erilaiset lähteet. Happosadeongelman aiheuttavat saastuttajat ovat 70-prosenttisesti hiiltä polttavia sähkövoimalaitoksia, joiden sopeutumisvaihtoehdot ovat melko tarkalleen tiedossa.
   Voimalaitokset voivat vähentää rikkidioksidipäästöjään esimerkiksi vaihtamalla polttoaineen matalarikkiseen hiileen tai investoimalla rikinpuhdistuslaitoksiin. Tässä suhteessa happosadeohjelma näyttääkin menestykseltä jo nyt, sillä alustavien tietojen mukaan voimalaitokset ovat merkittävästi vähentäneet päästöjään.
   Ilmastonmuutosongelman ratkaisussa vastaava kehityskulku ei välttämättä toteudu jo siitä syystä, että ei ole teknisesti yhtä suoraviivaista vähentää hiilidioksidipäästöjä kuin rikkidioksidipäästöjä. Ilmastonmuutosta ei myöskään aiheuta mikään selkeästi rajattu talouden osa, jonka rasitteeksi päästöjen rajoittamisen kustannukset voitaisiin siirtää.
   Lisäksi on huomattava, että Yhdysvaltain happosadeohjelman synnyttämät päästöt eivät ole vähentyneet toimivien saastelupamarkkinoiden ansiosta. Asia voi olla jopa päinvastoin, sillä yritykset voivat investoida päästöjen vähentämiseen kiertääkseen koko epävarmana pidetyn saastekauppakokeilun.

Saatekauppaan liittyy
ajan oloon riskejä

On hyvin epätodennäköistä, että ilmastonmuutossopimuksessa päästäisiin toteuttamaan oikeaoppista saastelupakauppaa, koska saastekiintiöt jaetaan valtioiden eikä yksittäisten saastuttajien kesken. Jos siihen kuitenkin päästäisiin, voi kaupattavien lupien käyttöön liittyä pitkän aikavälin riski.
   Saastelupien markkinahinnalla on nimittäin ainakin kaksi tehtävää, joista se ei automaattisesti selviä hyvin.
   Sen pitäisi ohjata ensinnäkin vuosittaisen saastekiintiön jakoa saastuttajien kesken, toiseksi yritysten pitkävaikutteisia investointeja tuotannon puhdistamiseen.
   Jälkimmäinen näistä tehtävistä on yhdelle instrumentille liikaa. Siksi pelkkien saastelupien käyttö päästöjen ohjauskeinona voi johtaa tilanteeseen, jossa saasteongelma suotta pitkittyy.

Saasteluvan
hinta ratkaisee

Saastelupamarkkinoiden ja tuotantoa puhdistavien investointien välistä yhteyttä voimme havainnollistaa seuraavalla esimerkillä.
   Yhdysvaltain happosadeohjelman piiriin kuuluvat hiilivoimalaitokset voivat investoida rikinpuhdistuslaitoksiin, joiden elinikä on noin 15 vuotta. Vaihtoehtona investoinnille yksittäinen voimala voi suunnitella saastuttavansa entiseen malliin ja hankkivansa päästöihin tarvittavat luvat markkinoilta.
   Kumpi vaihtoehto on yrityksen näkökulmasta kannattavampi? Vastaus riippuu tietysti saastelupien hinnasta tänään ja tulevaisuudessa.
   Saastelupien tulevaa hintaa on kuitenkin erittäin vaikea arvioida, sillä sen arviointi edellyttää lupien tulevan niukkuuden ennustamista. Lupien tuleva niukkuus taas riippuu siitä, kuinka paljon muut saastuttajat kohdentavat resursseja tuotannon puhdistamiseen.
   Toisin sanoen, yksittäisen saastuttajan on muodostettava odotuksia muiden saastuttajien käyttäytymisestä.

Odotukset eivät ehkä
suosi investointeja

Olen tutkinut väitöskirjassani miten odotukset muodostuvat ja osoittanut pelkkien saastelupamarkkinoiden voivan toimia tehottomasti pitkällä aikavälillä. On nimittäin täysin mahdollista, että odotukset eivät muodostu investointeja suosiviksi, vaikka se olisi taloudellisesti suotavaa.
   Olen myös osoittanut, että pelkkiä saastelupamarkkinoita tulisi täydentää tulevaisuuteen ulottuvilla hintainstrumenteilla, jotka vähentävät investointeihin liittyvää epävarmuutta. Tämäntyyppisiä hintainstrumentteja ovat esimerkiksi pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat päästöoptiot.
   Ilmastonmuutosongelman kohdalla ei todennäköisesti kuitenkaan jouduta tilanteeseen, jossa yksittäiset saastuttajat olisivat puhtaasti markkinoiden ohjauksessa, koska kaupattavat saastekiintiöt ovat maakohtaisia. Näiden kiintiöiden mukaisia päästötavoitteita tulevat sopimuksen allekirjoittajat toteuttamaan monenkirjavin tavoin. o