Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Lanka juhlii vuosia
VIHREÄ LANKA täyttää tänä vuonna 15 vuotta.
ENSIMMÄISEN Vihreän Langan lehdet kellertävät jo vahvasti arkistomapissa, mutta sen pääjuttu tuntuu tuoreelta: "Viidettä ydinvoimalaa markkinoidaan – Eduskunta kysyi ydinvoimasta". Tuolloin pääministeri Kalevi Sorsa (sd.) tosin kaitsi hallituspuolueiden edustajia ruotuun, jotta nämä eivät pistäisi nimiään ydinvoimaa vastustavaan kirjalliseen kysymykseen.
   Sillä lailla ajat ovat muuttuneet, että 15 vuodessa vihreistä ei ole tullut vain puolue vaan myös hallituspuolue. Nyt Sorsan puoluetoveri, pääministeri Paavo Lipponen on vartioinut hallitusohjelman tätä kohtaa ja ilmoittanut innokkaimmille, että tämä hallitus ei aja lisää ydinvoimaa. Pitäneekö tätä tulkita niin, että ei aja ainakaan, jos vihreät ovat siinä mukana?
   Vihreiden historia on väistämättä myös tämän lehden historiaa. Lehti on vanhempi kuin puolue, koska puolueen synnytyskivut olivat kovat ja pitkälliset.

Jokaisen lehden ensimmäinen vastuu on lukijoille – ilman lukijoiden tyytyväisyyttä kaikki askartelu on hyödytöntä. Olemme myös viime vuoden aikana kysyneet Vihreän Langan tilaajilta, millaisia odotuksia heillä on, ja tehneet tulosten perusteella joitakin muutoksia, joista merkittävin näkyy kulttuurisivuilla.
   Kyselyistä on useaan kertaan tullut ilmi se, että lukijat eivät kaipaa Vihreältä Langalta perinteisiä kulttuurisivuja. Niinpä meidän oli päätettävä, luovummeko niistä kokonaan vai teemmekö ne uusiksi. Luopuminen oli kuitenkin oikeastaan teoreettinen vaihtoehto, onneksi.

Ratkaisumme on murtautua ulos liian kapeasta kulttuurikäsityksestä, joka mielletään samaksi kuin taide: musiikki, kirjat, kuvataide, teatteri, elokuvat. Kulttuuri on meille pikemminkin näkökulma kuin pelkästään eri taidemuotojen rajaama kehikko. Sitä kulttuuria löytyy niin politiikasta, elämäntavoista, urheilusta, muodista kuin liikenteestäkin.
   Tarkoituksemme on olla myös myötäelävä kumppani lukijoiden henkisessä etsinnässä, jolle ei näytä löytyvän riittävästi kanavia. Annamme tilaa myös sen pohdinnalle, mitkä arvot ovat poliittisten ratkaisujen takana.
   Olemme halunneet myös osaston uudella otsikolla muistuttaa, mistä on kysymys. Siksi valitsimme sen nimeksi Henki&Elämä.

Kun Vihreä Lanka alkoi ilmestyä, sitä jaettiin ensin ilmaiseksi erilaisten verkostojen kautta. Parlamentaarista lehtitukea ei tullut, kun ei ollut puoluetta, vaikka kansanedustajia olikin.
   Niinpä lehden numerossa kaksi markkinoitiin: "Tämä on viimeinen Vihreä Lanka, joka vielä tippuu taivaasta, seuraavat on sitten tilattava. Vihreä eno Kanadasta ei ole jättänyt amerikanperintöä, puolue- tai lehtitukea ei tipu ja sitä vihreää rakennusliikettäkään ei ole vielä perustettu. Lehti saattaa vielä vaikuttaa kehnolta, vaatimattomalta tai kuivakkaalta. Sillä on siis kaikki kehittymisen mahdollisuudet!" o