Vääryydet poistettava!
(ja välillä levätään)

Vuosia sitten ostin yksinkertaisen rintanapin, jonka hellyyttävän harottavat kirjaimet julistivat otsikon vaatimusta. Harmi, että olen sittemmin hukannut napin, koska kahden sanan iskulausehan on idealistisessa ironiassaan loistavan käyttökelpoinen: kantaja – samoin kuin tekstin lukija – saa itse päättää, missä kohtaa maailmaa kulloinkin on virhe.

Pääkirjoituksia kirjoittaessa lause on useasti palautunut mieleeni. Säännöllinen painavien näkemysten suoltaminen kun muuttuu helposti rutiiniksi: aivot rekisteröivät viikon uutistulvasta tietyn totunnaisen kehyksen avulla parhaiten soveltuvan viikon aiheen – usein juuri viikon vääryyden. Sitten sitä vain pusertaa aiheesta keräämänsä informaation ikioman puppugeneraattorinsa lävitse, ja lopputuloksena on viiltävää kritiikkiä: olisi syytä parantaa, on kuitenkin muistettava, ei voida hyväksyä, pelkkä puhe ei riitä.

Samantapaista logiikkaa noudattelee varmaan yhtä lailla kiireisen poliitikon tai muuten vain aktiivisen, asioita seuraavan kansalaisen tapa havainnoida maailmaa ja ottaa siihen kantaa.

Kasassa pysyäkseen ihmisen mieli tarvitseekin ajattelun apuvälineitä ja valmiita kehyksiä, joihin sovittaa eteen tulevat uudet asiat. Arjessa ei aina ehdi arvioida kaikkea alusta, katsella tuorein silmin. Monesti oma suhde asioihin on muodostettava kohtuuttoman nopeasti.

Tärkeintä on, ettei koskaan jäisi kokonaan vaivihkaa rakentuneen sisäisen kaavansa orjaksi. Irtautumiseen tarvitaan tyhjää tilaa, ei minkään tekemistä. Ei-pätemistä, tietämättömyytensä tunnistamista. Hölmöilyäkin. Aivotoiminta ei lopu, vaikka mieltä lepuuttaisi – päinvastoin se elpyy. Alkaahan laiskottelulle tätä nykyä olla akateemistakin taustatukea: tutkimusten mukaan luovuus vaatii joutilaisuutta, aikaa ja mielen vapautta.

Käsissäsi on Vihreän Langan kesänumero, jonka ilmestyessä toimituksen väki on ehtinyt lomailla jo jonkin aikaa.

Niille, jotka saavat nauttia kesälomasta, sen ainakin pitäisi suoda mahdollisuus aivojen tyhjentämiseen arjessa kertyneestä kuonasta. Tosin ihannetilanteessa elämän ei tarvitsisi rakentua niin kovin jyrkiksi, paineita luoviksi vastakkaisuuksiksi: kuukausia punnataan pää punaisena ja sitten yritetään kaikin voimin rentoutua tehokkaasti. Varsinaista lomaa vaille jäävillekin toivoisi mahdollisuutta tyhjiin hetkiin.

Kannattaa myös muistaa, ketä varten laiskottelee. Joutilaisuuden aikaansaama luova tila ei ole tärkeää siksi, että voisit tuottaa uraauurtavia ideoita käytettäväksi tulevissa töissä, lisätä kotimaasi innovaatiopotentiaalia tai muuten todistaa tarpeellisuutesi ihmiskunnalle. Sinun ei tarvitse todistaa mitään. Kunhan lillut luovuudessasi ja annat ajatusten kellua – vaikka ohi. Ei niihin aina tarvitse jaksaa tarttua, hyviinkään.

Lanka pitää siis nyt luovan tauon: seuraava numero ilmestyy 11. elokuuta. Lehti palaa uudistuneena päätoimittaja Elina Grundströmin tarttuessa ohjaksiin. Tarkoituksena on jatkossakin tarjota kiinnostavaa ja herättävää luettavaa, entistä napakammin ja uudessa, virkeässä paketissa.

Siihen saakka lukijoiden on löydettävä muuta viihdykettä. Suosittelen tiiliskiviromaanien, vanhojen herttasarjojen, mökkipaikkakunnan paikallislehtien sekä tuulessa väräjävien koivunlehtien katselua. Leppoisaa heinäkuuta!