Cogito ei taivu työn orjuuteen

Ruotsalainen radikaali vihreä ideapaja kyseenalaistaa kasvu-uskon ja palkkatyön palvonnan.

Ruotsissa on viime syksystä lähtien toiminut radikaali vihreä ideapaja Cogito. Aloite on lähtöisin vihreästä puolueesta, Miljöpartietista, joka myös antoi alkurahoituksen.

”Emme silti ole osa puoluetta, vaan tarkoitus on saada mukaan koko vaihtoehtoliike. Tavoitteena on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus kahdessa vuodessa. Toiminnan itsenäisyyttä vahvistaa se, ettei puolueväellä saa olla enemmistöä hallituksessa”, sanoo Cogiton hallituksen puheenjohtaja Per Gahrton.

Gahrtonin mukaan Ruotsissa on kaivattu ideologisen keskustelun syventämistä ja yhteiskuntateorian kehittämistä vihreän ajattelun pohjalle, jotta valtaeliitin politiikalle pystyttäisiin esittämään uskottava vaihtoehto.

”Ideapajan perustamisen on tehnyt ajankohtaiseksi myös se, että viime aikoina päivänpoliittiset kysymykset ovat nousseet Miljöpartietissa etualalle ja sen myötä politiikka on vaarassa muuttua lyhytjännitteisemmäksi.”

Työajan lyhennys pelottaa vallanpitäjiä

Cogito on pyrkinyt tuomaan julkiseen keskusteluun kysymyksiä talouskasvun ja kestävän kehityksen yhteensopivuudesta, työajan lyhentämisestä ja globaaleista valtasuhteista.

”Julkaisimme hiljattain kirjan, joka kyseenalaistaa koko luterilaisen työmoraalin. Se ei kuitenkaan saanut niin laajaa huomiota kuin olimme toivoneet”, Gahrton toteaa.

Hänen mukaansa Ruotsissa on tällä hetkellä vaikeata saada aikaan keskustelua siitä, pitäisikö vapaa-aikaa lisätä aineellisen kulutuksen kasvun kustannuksella. Lähes kaikkien keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden mielestä työaikaa tulisi pikemminkin lisätä.

”Tällaisessa ilmapiirissä ei edes ammattiyhdistysliikkeen perinteisille vaatimuksille yleisestä työajan lyhentämisestä näytä löytyvän kannatusta, vaikka työn tuottavuuden nopea kasvu luo edellytyksiä vapaa-ajan lisäämiselle”, Gahrton väittää.

Hänestä työajan lyhentämisen vastustus ei perustu ensisijaisesti taloudellisiin argumentteihin, vaan pelkoihin vapaa-ajan lisääntymisen seurauksista.

”Vallanpitäjien keskuudessa saatetaan pelätä esimerkiksi sitä, että kansalaiset käyttäisivät osan lisääntyneestä vapaa-ajastaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Työ ei ole vain tuotannontekijä, vaan perinteinen palkkatyö on myös hyvin tehokas tapa kontrolloida ihmisten ajankäyttöä.”

Päivänpolitiikassa on riskinsä

Cogito on ehtinyt haastaa luterilaisen työmoraalin lisäksi myös elinkeinoelämän ja työväenliikkeen talouskasvu-uskon sekä koko uusliberalistisen maailmanjärjestyksen.

”Perinteisen oikeiston ja vasemmiston käsitys siitä, että jatkuva aineellisen tuotannon kasvu on mahdollista ja toivottavaa, ei perustu tosiasioihin, sillä kestävä kehitys edellyttäisi perinpohjaista muutosta nykyiseen kulutuskeskeiseen elämäntapaan”, Gahrton linjaa.

Onko valtakoneiston osaksi muuttuneista vihreistä puolueista muutoksen tekijöiksi? ”Itse kuulun puoluehallitukseen, ja mielestäni puolueessa ollaan aika hyvin tietoisia lyhyen tähtäimen politiikassa mukana olemisen riskeistä”, Gahrton arvioi.

”Kun budjetista sovitaan vuodeksi kerrallaan, lyhyellä tähtäimellä näyttää siltä, että mitä nopeammin talous kasvaa, sitä enemmän meillä on verovaroja käytettäväksi esimerkiksi tuulivoimaan. Itse asiassa siinä sahataan oksaa, jolla istutaan, koska pitkällä aikavälillä materiaalinen kasvu luo enemmän ongelmia kuin pystyy ratkaisemaan.”

Yritykset edistämään kestävää kehitystä

Onko kasvusta mahdollista luopua pääoman jatkuvaan voiton lisäämiseen perustuvan kapitalistisen markkinatalouden oloissa ilman koko järjestelmän kriisiä?

”Tulisi kehittää kokonaan uudenlainen talousjärjestelmä, mutta kyllä nykyisen järjestelmänkin puitteissa pystytään ohjaamaan tuotantoa ympäristöystävällisemmäksi”, Gahrton vastaa.

”Kasvu, joka rakentuu lisääntyvälle energian ja raaka-aineen kulutukselle, on ekologisesti kestämätön vaihtoehto. Sen sijaan talouskasvua on mahdollista ylläpitää, jos se tapahtuu esimerkiksi vähän energiaa ja raaka-aineita kuluttavien palvelujen tuotannon osuutta lisäämällä.”

Yritykset tulisi yhä enemmän valjastaa palvelemaan kestävää kehitystä poliittista säätelyä lisäämällä. ”Taloudellisia kannustimia muuttamalla yritykset voidaan saada kehittämään esimerkiksi tuulivoimaloita, kuten meillä Ruotsissa on tehty.”

Kasvava kansainvälinen riippuvuus rajoittaa mahdollisuuksia kääntää suuntaa, vaikka vihreä puolue saisikin jossain parlamentaarisen enemmistön.

”On pakko tunnustaa, että vihreän hallituksen olisi yhdessä maassa tavattoman vaikeata noudattaa hyvin paljon muista maista poikkeavaa politiikkaa. Siksi vihreä liike pyrkii kansainvälistymään. Kestävä kehitys ei ole myöskään mahdollista ilman aineellisen hyvinvoinnin radikaalia uudelleenjakoa rikkaiden ja köyhien maiden välillä”, linjaa Gahrton.