Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Sairas ei kuulu putkaan

Anna Tommola

Putkakuolemia on tänä keväänä sattunut jo yli kymmenen, ja vuoden saldo noussee edellisiä suuremmaksi. Viikonloppuna yksi kuoli putkaan Alavudella, toinen Saarijärvellä. Tapaukset johtavat harvoin esitutkintaan ja vielä harvemmin oikeuteen.

Poliisin mukaan putkakuolemia ei pystytä kokonaan estämään. Apulaispoliisipäällikkö Juhani Saranki selitti asiaa STT:lle ”poliisin vanhojen tuttujen” pitkään jatkuneella alkoholin käytöllä ja heikoilla elämäntavoilla. Päihteiden käytön ja yleisen terveydentilan yhteisvaikutuksesta ”todennäköisyys kuolla poliisin putkaan on aika suuri”.

Mitä ihmettä nämä ihmiset tekevät putkassa, jos henki on niin herkässä? Onko järkevää tulkita päihtyneet aina poliisiasiaksi, vaikka selvänä ruhjeita saanut ohjattaisiin päivystyspolille? Päihdehoidon asiantuntijat ovat arvostelleet, ettei sammuneen ensiapu muualla Euroopassa kuulu poliisille.

Ruuhkaiseen terveyskeskukseen jonottavia ehkä tympii, jos odotushuone täyttyy päihtyneistä. Resurssipula ei kuitenkaan ole syy kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Vuosia jatkunut juominen on voinut johtaa vakavaan sairauteen, tai vakava sairaus on hoitamatta juomisen takia. Valmiiksi huonokuntoinen henkilö on ehkä retuutettu rajuin ottein kauppakeskuksesta tai hän on saanut tappelussa sisäisiä vammoja. Terveydentilan arviointi ja asianmukainen apu ovat tärkeitä syistä riippumatta. Onkin hyvä, että poliisin ylijohto on kiinnittänyt asiaan huomiota, ja kihlakuntia on muistutettu ensiarvion tärkeydestä.

Pitkälle edennyt alkoholismi on jo sinänsä vaarallinen sairaus, joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Hoitoketjun puutteiden vuoksi monet kroonikkovaiheeseen ehtineet ovat käytännössä heitteillä. Tilannetta on pahentanut hallituksen alkoholipolitiikka ja sen myötä virrannut halpa viina. Kun kaduilla on yhä enemmän yhä huonokuntoisempaa väkeä, kanssaihmiset tottuvat ja turtuvat. Syrjäytyneet päihdeongelmaiset niputetaan helposti ”laitapuolen kulkijoiksi”, joihin suhtaudutaan jo lähtökohtaisesti toisin kuin maassa makaavaan siististi pukeutuneeseen hyväosaiseen.

Arviointivirheet ovat inhimillisiä, mutta asenteiden koventuminen on tietoisesti torjuttava. Ihminen on aina ihminen, spriiltä lemahtavakin henki on arvokas. o

Pitkän linjan hyvinvointia

Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut listan hienoja keinoja turvata tasavertainen toimeentulo ja palvelut. Tiistaina julkistetut strategialinjaukset vuoteen 2015 saakka eivät juuri poikkea viiden vuoden takaisista, mutta nyt myös toimeenpanoon halutaan vauhtia. Ja rahaa. Lisätoimet merkitsisivät aluksi sosiaalimenojen kasvua, mutta 2010-luvun lopulta lähtien kustannukset jäisivät pienemmiksi kuin nykymenolla. Oletus perustuu ihmisten toimintakyvyn kasvuun, töissä jaksamiseen ja niiden tuomaan talouden elinvoimaisuuteen.

Harva vastustaa työhyvinvointia, vanhusten omatoimisuuden tukemista, parempia perhepalveluja tai köyhyyden vähentämistä. Mutta pystyvätkö lähivuosien budjettien laatijat luottamaan siihen, että hyvinvointiin kannattaa satsata?

Suomen sosiaalimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat viime vuosina olleet EU-keskiarvojen alapuolella. Koko terveydenhuoltosektorin bkt-osuus oli vuonna 2003 OECD-maiden alhaisimpia. Parannuksiin luulisi olevan varaa, jos niin halutaan – ja jos muuallakin kuin strategiatyöryhmissä on kykyä nähdä vaalikautta pidemmälle. o