Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Maaseudun etu on yhteinen haaste

Onnittelut Veikko Halmetoja, onnistuit provosoimaan kolumnillasi (VL 31.3.). Kirjoituksen asenteella maaseudun valloitus on todella haasteellinen tehtävä.

Haja-asutusalueen pulmia ja kehitystarpeita ei voitane lakaista maton alle, vaikka meidän onnettomilla äänillämme ei vaalivoittoon yllettäisikään. Vaikka maatalon emännyys jäi toteutumattomaksi haaveekseni, olen päätynyt asumaan maaseudulle, niin sanotulle haja-asutusalueelle, jolla asuu hajallaan etupäässä muita kuin maanviljelijöitä.

Maaseudun kehitystarpeissa ei ole kyse pelkästään asukkaiden eduista, vaan kohtuullisen elämäntavan edistämisestä ja yhden pallon politiikasta, miten maailman paremmaksi tekemisen nyt haluammekaan nimetä.

Esimerkiksi omassa kunnassani on vaakalaudalla kolmen kyläkoulun kohtalo, joissa kussakin on noin 40 oppilasta. Kyseessä on noin sadan perheen asiat ja äänet.

Ostopalveluliikenne hoidetaan pirstaleisesti ja huonosti markkinoituna, joten matkustajat vähenevät entisestään ja autoilu sen kun lisääntyy. Eikö meidän pitäisi yrittää toimia sen puolesta, että matkustajia tulisi lisää?

Haja-asutusalueen jätevedet ovat jokaista kiinteistöä koskettava aihe. Puhumattakaan maataloudesta, jossa soisi edes keskikokoisten tilojen säilyvän.

Nämä voivat olla pieniä asioita jostain näkökulmasta, mutta väärää solidaarisuutta ne eivät ole. Perustulon, kehitysyhteistyön, adoptio-oikeuden ja pakolaisten lisäksi tarvitsemme kyläkouluja, joukkoliikennettä ja kuivakäymälävaihtoehtoja.

Pahimmillaan pulmat ovat yhteisiä: loputkin asukkaat muuttavat pääkaupunkiseudulle, liikenteen päästöt ilmaan kasvavat ja ravinteet päätyvät Itämereen.

Kuntarakenteen uudistus tarkoittaa haja-asutusalueella käytännössä sitä, että kunnan päättäjät ja viranhaltijat selittävät kuntalaisille, etteivät verorahat riitä. Että mistäs säästetään ja miten?

On järkyttävää, kun satavuotiaita, toimivia kyläkouluja lakkautetaan, eskarilaiset kävelevät kolmen kilometrin koulumatkansa ja vanhustenhuolto natisee, koska rahaa ei kuulemma ole. Kukaan vain ei ymmärrä, miksi näitä muutoksia tehdään, kun ei kuitenkaan pystytä osoittamaan kestäviä säästöjä suurempiin yksiköihin siirtymisestä tai toimintojen ulkoistamisesta.

Lapsen haku harrastuksista hoituu toistaiseksi kävellen, potkukelkalla tai pyörällä, koska kyläkoululla on kerhotoimintaa ja koulun kentällä voi harrastaa liikuntaa. Koulujen lakkauttamisen jälkeen maasturilla kruisailu jäähallille voi olla liian kallista, joten muutto kaupunkiin olisi yksi vaihtoehto. Sekö olisi se yhteinen tavoitteemme maailman paremmaksi tekemiseksi?

Outi Airaksinen
Ristiina

Maaseutuyhteistyö ei ole haihattelua

Veikko Halmetoja kysyi kolumnissaan (VL 31.3.), onko vihreillä varaa havitella maaseudulla asuvien ääniä ja puolustaa maaseudun elämäntapaa.

Kysymyksenasettelu kumpuaa menneiltä ajoilta, joihin ei ole paluuta. Puoluekirjaa ei enää saada äidinmaidossa, kun sidonnaisuudet ovat höltyneet ja liikkuvia äänestäjiä on yhä enemmän.

Vuonna 2002 kolmasosa suomalaisista työpaikoista sijaitsi maaseudulla ja kaikista työssäkäyvistä ihmisistä yli 40 prosenttia asui maaseudulla. Suhteellisesti laskettuna eniten työpaikkoja syntyy harvaan asutulle seudulle. Moni kaupunkivihreäkin muuttaa maaseudulle rauhallisemman ja vehreämmän elämän perässä. Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa on vielä paljon vihreää kasvualuetta ja vihreän elämän edellytyksiä.

Vihreä liitto tuskin kaatuu laajan alueyhteistyön mukana. Mutta onko vihreillä varaa jättää yhteistyö rakentamatta?

Vihreitä maaseutuyrittämisen muotoja, kuten kestävää matkailua ja luomutuotantoa, on tuettava. Biopolttoaineen eri tuotantomuodot ovat tulevaisuuden tulonlähde maanviljelijöille ja vientituote kasvaville energiamarkkinoille.

Keskustalainen tukiaisia odotellessa -ajattelu ei enää elätä kuten ennen, vaan maaseudun yrittäjän on sopeuduttava muutoksiin. Maaseudun elinkeinoelämän valtteja ovat hiljaisuus, puhtaus ja tyhjä tila, jota on alettu onnistuneesti hyödyntää matkailussa.

Terve elinkeinoelämä tekee puolestaan mahdolliseksi kunnallisten palvelujen ylläpitämisen. Puhdas vesi ja viljelymaa ovat niukkeneva, kullanarvoinen luonnonvara, jota Suomen tulee hyödyntää maaseudun elinkeinovalikoimassa. Puhtaassa maassa kasvaa puhdasta lähiruokaa.

Merien suojelu on kuulunut vihreän puolueen agendalle aina. Sen, että merialueet ovat pääasiassa ruotsinkielisellä alueella, ei pitäisi olla este rakentavalle yhteistyölle – päinvastoin.

Ruotsinkielisellä rannikolla on aivan tavallisia pikkukaupunkeja, joissa matkat terveyskeskuksiin jonottamaan korvatulehdusten kanssa voivat olla kymmeniä kilometrejä. Se, että välitämme myös rannikkokaupungeissa elävien yksinhuoltajien elämästä, ei ole pois kaupunkilähiöiden yksinhuoltajilta. Perustulo, adoptio-oikeus, kehitysyhteistyö, pakolaisuus ja ympäristökysymykset ovat asioita, jotka koskettavat ihmisiä asuinpaikasta riippumatta.

Toivomme, että Vihreä liitto onnistuu Tarja Cronbergin johdolla rakentamaan kestävää ja laajaa alueyhteistyötä niin, että ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys vahvistuu Suomen joka kolkassa.

Kati Rantanen, Espoo
Kirsikka Bonsdorff, Helsinki

Työttömän kohtelu tappaa luovuuden

Tarja Cronberg kirjoitti, kuinka toimeentulosta vastaavat viranomaiset kohtelevat taiteilijoita epäoikeudenmukaisesti (VL 31.3.). Cronbergin mukaan luomisen vapaus ja itsetunto kärsii systeemin pyörityksessä.

Aihe on ajankohtainen muillekin kuin taiteilijoille. Sama epäoikeudenmukainen, epäjohdonmukainen ja mielivaltainenkin kohtelu tappaa myös ”tavallisen” työttömän arkipäivän luovuuden, jonka avulla työttömyyden aikaisesta arjesta voisi selviytyä.

Yleisen työttömyyskassan ja työvoimatoimiston pitkäaikaisen kiusaamisen jälkeen luovuin kokonaan ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksestani, jonka avulla perheemme oli elänyt hyvin – taloudellisesti. 1 600 eurolla kuukaudessa ostin itselleni vapauden, jona aikana kohtaamani vastukset eivät enää musertaneet siinä määrin kuin työttömäksi leimattuna kohtaamani.

Elämä on jo alkanut maistua, ja vain lievällä masennuslääkityksellä.

Kurt Andersson
Kemiö

Pilapiirros johti harhaan

Pilapiirtäjä Seppo Leinonen kritisoi Helsingin Vihreiden suhdetta jätteenpolttoon (VL 10.3.). Arvostamme pilapiirtäjien vapautta, mutta tätä kritiikkiä emme pysty nielemään.

Helsingin Vihreiden mielestä ensisijaisena tavoitteena täytyy olla jätteiden vähentäminen jätestrategioiden mukaan. Emme ole Helsingin Vihreissä koskaan ehdottaneet jätteenpolttolaitoksen rakentamista pääkaupunkiseudulle.

Helsingin Vihreiden hallitus

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.