Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Ovatko sukupolvet tasa-arvoisia?

Tuomas Lehto

Suuret ikäluokat syövät yhteisestä kuormasta ja maksattavat laskun nuoremmilla, raivoaa ikuinen demarinuori Osku Pajamäki kirjassaan. Tilanteesta on myös toisenlaisia mielipiteitä.

SDP:n kaupunginvaltuutettu ja entinen puoluehallituksen jäsen, tv-tuottaja Osku Pajamäki hyökkää voimakkaasti suuria ikäluokkia – tai tarkemmin sanoen niiden laajaa voittajajoukkoa – vastaan tällä viikolla julkaistussa kirjassaan Ahne sukupolvi.

Pajamäen lainaaman eliittitutkimuksen mukaan suuret ikäluokat ovat runsaasti yliedustettuina niin politiikan, yritysten kuin erityisesti työmarkkinajärjestöjen päättävissä asemissa. Siten he ovat voineet muun muassa taata itselleen eläke-edut, joihin yhteiskunnalla ei enää olisi varaa.

Eläketurvakeskuksen mukaan eläkevelkaa on noin 300 miljardia euroa, yli seitsenkertaisesti tämän vuoden valtionbudjettia vastaava summa. Nuorempien on maksettava lasku, sillä Suomen järjestelmässä valtaosan eläkkeistä maksavat aina kulloinkin työtä tekevät, mutta he saavat Pajamäen mielestä huonommat edut: vuonna 2010 tulee voimaan elinaikakerroin, joka laskee nuorempien eläkkeitä. Eläkeiät sen sijaan todennäköisesti nousevat edelleen.

Samaan aikaan valtion omaisuutta on myyty rahoittamaan hyvätuloisia hyödyttäneitä veronalennuksia ja tuloeroja on kasvatettu, Pajamäki kirjoittaa.

Jonkinlainen sukupolvien konflikti lienee tosiaan käsillä, sillä samanhenkisiä kannanottoja on nähty myös muualla. Toimittaja Riku Siivonen kirjoitti hiljattain Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnissa pelkäävänsä hyvinvoivien suurten ikäluokkien ”tyhjentävän kaatuvan firman”.

”Nuoret saavat aikanaan paremmat eläkkeet”

Tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ei sulata Pajamäen kritiikkiä. ”Tällaiset yksityiset ajattelijat laittavat mutkia suoriksi, kun toisella puolella on satojen asiantuntijoiden työpanos”, hän moittii.

”Eläkekorvaustasoa on jatkuvasti pudotettu jo kohta parikymmentä vuotta”, Parkkinen sanoo. Lisäksi nykyiset kannustimet pysyä työelämässä aiempaa korkeampaan ikään koskevat jo suuria ikäluokkia.

Parkkisen mukaan elinaikakerroinkaan ei sorsi nuoria. ”Niin kauan kun talouskasvu jatkuu, reaalista eläkettä kertyy koko ajan enemmän. Suurten ikäluokkien jälkeen syntyneet saavat ostovoimaltaankin parempaa eläkettä.”

Pajamäki ei myöskään erityisesti painota kirjassaan sitä, että eläkeiän nostamistavoitetta tekevät koko ajan tyhjäksi yritykset, jotka siirtävät vähemmän onnekkaita suurten ikäluokkien edustajia alle kuusikymppisinä ”eläkeputkeen”.

Valta- vai sukupolvikysymys?

Pajamäki myöntää, että kaikki suurten ikäluokkien edustajat eivät suinkaan ole hyötyneet hänen kritisoimistaan päätöksistä. Onko kyse siis sukupolvien sijaan eliitistä – siitä, että pieni ryhmä vallankäyttäjiä pelaa omaan ja kavereidensa pussiin?

”Kun puhutaan suurista ikäluokista, eräänlaista eliittiä on miljoona ihmistä”, Pajamäki selittää. ”Ne, jotka säilyivät laman aikana töissä, saivat mahdollisuuden kynsiä irti kaiken mahdollisen, esimerkiksi ostaa halvalla kiinteistöjä. Sen jälkeen se porukka ei enää ole ollut solidaarinen kenellekään.”

Vaikka suuret ikäluokat ovat millä tahansa mittarilla historian varakkain sukupolvi, sekä julkinen että yksityinen säästämisaste on EU:n tilastojen mukaan romahtanut sitten 1970-luvun.

Yrityksetkään eivät investoi, vaan keskittyvät kasvattavamaan omistajien voittoja. Ja sortamaan nuoria pätkätöillä, kirjoittaa Pajamäki. Nuoret ovat työmarkkinoilla aiempaa julmemmilla pelisäännöillä: koulutus tai ahkeruus ei useinkaan enää takaa töitä, ainakaan vakituisia töitä.

Parkkinen myöntää, että pätkätyöt voivat olla yksilölle ongelma ja niistä esimerkiksi kertyy heikosti eläkettä. Hän uskoo kuitenkin, että pätkätyöt ovat vain välivaihe ja valtaosa nuorista tulee olemaan vakituisissa töissä suurimman osan ikäänsä.

Pätkätyöläinen Markus, 26, (nimi muutettu) taas arvelee Pajamäen puhuvan asiaa.

”Eräälläkin työpaikallani näki selvästi, miten määräaikaisten piti olla tehokkaampia ja joustavampia kuin vanhemman sukupolven vakituisten. Silti juuri ketään ei vakinaisteta, saa olla tyytyväinen, jos joskus saa pitää edes osan vähistä kertyvistä lomista, ja tulospalkkioista ei varmasti näe senttiäkään”, Markus kuvailee.

”Minustakin vaikuttaa siltä, että eläkepäätöksissä ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa syntymävuoden perusteella. Se on aika uskomatonta”, hän lisää. o

Pajamäki, Osku: Ahne sukupolvi. Ajatus 2006.