Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Perheiden tulokuilu kasvaa

Anna Tommola

Perhevapaakustannusten tasaamista pohtinut kolmikantainen työryhmä pääsi viime perjantaina sopuun ehdotuksestaan. Ratkaisu perustuu ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen korotuksiin ja näiden maksattamiseen sairausvakuutuksen kautta kaikilla työnantajilla ja palkansaajilla. Tasaus koskee siis etuuksien parantamisesta koituvia lisäkuluja; perhevapaiden koko kustannuspotin jakamisesta uusiksi ei ole kyse. Tasajaosta ollaan siten yhä kaukana – samoin tilanteesta, jossa naisen pestaaminen ei olisi työnantajalle miehen palkkaamista riskialttiimpaa.

Ratkaisun katsotaan parantavan lapsiperheiden taloudellista asemaa. On huomattava, ettei tämä koske kaikkia perheitä. Korvausprosentin korotus ei auta työttömiä tai opiskelevia vanhempia, jotka saavat minimipäivärahaa. Palkkaan sidotut päivärahat ovat kohtuullisia, eikä niihin oikeastaan tarvittaisi lisäkannustusta – useimmat naiset pitävät ensimmäiset vapaakuukaudet joka tapauksessa. Sen sijaan minimipäivärahojen taso on surkea. Ehdotus tarkoittaisikin, että toimeentulokuilu lapsiperheiden välillä kasvaisi entisestään.

Isän vanhempainrahasta on ehtinyt herätä väärinkäsitykseen perustuvaa huolta. Vastoin virheellisiä tulkintoja työryhmä ei ehdota korotuksen sitomista siihen, että isä käyttäisi vanhempainvapaansa heti kolmen kuukauden äitiysvapaan jatkoksi. Se olisikin ollut ilmeisessä ristiriidassa useimpien naisten imetystoiveiden ja nykysuositusten kanssa. Miesten kannattaa jäädä hoitamaan pienokaisiaan, mutta sen voi tehdä muutamaa kuukautta myöhemminkin, tai vaikkapa hoitovapaalla. Joka tapauksessa isien houkuttelu kotiin kaventamalla tulonmenetyksiä on yksinään liian hidas tie purkaa nuorten naisten työmarkkinaesteitä. o

Vaaliliitoilla ei ole sydäntä

Jyrki Räikkä

”Koko Suomen puolueeksi” pyrkivä Vihreä liitto tekee nyt kaikkensa saadakseen kevään 2007 eduskuntavaaleissa uusia kansanedustajia maakunnista. Näissä merkeissä puolue pyrkii innokkaasti solmimaan vaaliliittoja niissä vaalipiireissä, joissa puolueen kannatus jää reippaasti äänikynnyksen alle.

Vihreät korostavat vaaliliittojen olevan pelkästään teknisiä. Jotta liitot eivät herättäisi epäilyksiä puolueen kallistumisesta vasemmalle tai oikealle, niitä halutaan tehdä laidasta laitaan. Pohjois-Savossa vihreät ovat solmineet vaaliliiton Vasemmistoliiton kanssa, Lapissa kumppaniksi on valikoitunut kokoomus. Puheenjohtaja Tarja Cronbergin vaalipiirissä Pohjois-Karjalassa vaaliliitto oli tarkoitus solmia SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa, mutta demarien kaadettua sopimuksen vihreille kelpaisi partneriksi miltei mikä ryhmä tahansa.

Vaaliliitto palvelee parhaiten pienten ryhmien kannattajaa, kun liitossa ovat edes jossain määrin samanmieliset puolueet. Jos aatepohjassa on huomattavia eroja, äänestäjän kuluttajansuoja on olematon: omalla ehdokkaalle annettu ääni voi vaikuttaa aivan vastakkaisia arvoja kannattavan edustajan valintaan.

Ellei pienten vaalipiirien äänikynnyksiä saada kohtuullistettua, vihreiden tulisi asemoida ohjelmansa paremmin suhteessa muihin puolueisiin ja niiden tavoitteisiin – ja pyrkiä sitten koko maassa vaaliliittoon itseään lähinnä olevien ryhmien kanssa. Muuten vaaliliitot näyttävät kylmän opportunistiselta ja aatteettomalta valtapeliltä. Siinä vihreät eivät ole edes järin taitavia, kuten Pohjois-Karjalan esimerkki osoittaa. o