Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Hallitus ei kaatunutkaan

Niemeläinen

Tiistaina ehtivät viestimet jo viestiä sinipunahallituksen tähän saakka tiukimmasta paikasta. Keskustan eduskuntaryhmä piti ylimääräisen kokouksen, jonka aiheena oli ”hallitusyhteistyön jatkaminen”. Keskustan luottamus sosiaalidemokraatteihin oli koetuksella maataloustukiasiassa, kuinkas muuten. Huhujen mukaan kolme ministeriä oli jo eroamassa.

Lopulta riita kuivui kokoon, kun päästiin sopuun merkillisestä muotoilusta: viljelijöiden tuen menetysten tulee olla ”mahdollisimman pienet”. Ilmaisu on tautologisuudessaan suorastaan nerokas. Mihin tahansa euromääräiseen kompensaation päädytäänkin, viljelijöiden menetysten voidaan todeta olleen mahdollisimman pienet, kun parempaan tulokseen ei ollut mahdollisuutta.

Mutta tällaisilla muotoiluillahan hallitukset tiukoista paikoista selviytyvät. Hiukan vain alkaa ihmetyttää, kuinka ohueksi keskustan itsekunnioitus voidaan hallituksessa venyttää. Hallituksen tiedotustilaisuudessa valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd.) puolusti jämäkästi pääministeriä ja selitti, kuinka maatalous on koko hallituksen ”yhteinen asia”. Kuka tätä hallitusta oikein johtaa?

Eikä tämä tähän pääty. Jos keskustan eduskuntaryhmä pitää nyt kriisikokousta maataloustuesta, edessä luulisi olevan vielä tuskallisempia palavereita, kun hallitus pääsee käsittelemään kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

Pitkään pinnan alla pysyneet ristiriidat keskustan ja muitten puolueiden välillä rävähtivät lopulta päivänvaloon, kun Suomen Kuntaliiton hallitus joutui viime viikolla äänestämään tavoiteltavasta kuntakoosta. Kuntaliiton kulttuuriin on perinteisesti kuulunut pyrkimys yhteisymmärrykseen, jota on usein kätilöity pitkällisin neuvotteluin ja pilkunsorvauksin. Konsensuspyrkimys on aivan ymmärrettävä, kun tarkoituksena on valvoa kuntapuolen etuja valtiovallan suuntaan. Jos kuntien yksituumaisuus hajoaa, valtion on helppo sanoa, että kun kerran kunnilla ei ole yhteistä linjaa, valtio voi päättää miten parhaaksi katsoo.

Toki hallitus kykenee halutessaan selviytymään tästäkin vastakkainasettelusta jollakin vippaskonstilla. Hallitukset eivät nykyään kaadu vaalien välillä kuin poikkeustapauksessa (ks. Jäätteenmäen hallitus). Punamultaministeristö kaatuu ainoastaan siinä tapauksessa, että keskusta päättää syystä tai toisesta siirtyä oppositioon. Sellaista tilannetta on vaikea kuvitella.

Jotakin nurinkurista on kuitenkin siinä, että maan suurinta puoluetta pompotellaan hallituksessa mennen tullen. Demarit eivät ole juuri äityneet vetäytymään suljettujen ovien taakse miettimään, voidaanko hallitusyhteistyötä jatkaa.

Kuntarakenneuudistuksen erimielisyyksiä on vaikeampi lakaista nurkan taakse nokkelilla tekstimuotoiluilla. ”Kuntien tulee olla mahdollisimman sopivan kokoisia.”

Pikemminkin pidän todennäköisenä, että koko uudistus lykätään vaalien yli. Näin keskusta pääsisi kampanjoimaan pienten kuntien puolesta kaikkia muita vastaan, mikä saattaisi olla puolueen realistisin vaalivaltti. Tämä merkitsisi myös sitä paluuta aitovierille, jota keskustan syvät rivit ja Paavo Väyrynen näyttävät kannatuslukujen heikkenemisen myötä peräänkuuluttavan.

Ongelmat ovat kuitenkin syvemmällä. Suomelta puuttuu selkeä suunta ja suunnannäyttäjä globalisaation aikakaudella. Eipä ole juuri näkynyt arvojohtajuutta sen jälkeen, kun UPM päätti lakkauttaa Voikkaan taajaman elämän edellytykset. Neuvottomuus vallitsee, ja käsiä levitellään. Kukaan ei uskalla sanoa totuutta: tuotannollinen toiminta siirtyy Suomesta vähitellen sinne, missä markkinatkin sijaitsevat ja missä tuotantokustannukset ovat edullisemmat.

Suomen menestys tulevaisuudessa on yhä peruuttamattomammin tutkimuksessa, tuotekehityksessä, suunnittelussa ja keksimisessä. Vientituotteiden kilohintaa pitää edelleen nostaa. Aineellisesta on siirryttävä yhä selkeämmin kohti aineetonta. Samaan aikaan pitää riittävin siirtymäkausin taata elämän edellytykset niille, joiden arkielämältä ja unelmilta putoaa työpaikan menetyksen takia pohja. Tästä tematiikasta luulisi löytyvän vahva vaaliohjelma sille puolueelle, joka uskaltaa sen kirjoittaa. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.