Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Huumori kukkii moskeijassakin

Jukka Huusko

Islam ei ole tosikkouskonto, mutta profeetan pilkkaaminen oli loukkaus.

Vanha rouva saapui profeetta Muhammedin luo. ”Oi Allahin viestintuoja”, rouva sanoi. ”Rukoile Jumalaa, että pääsisin paratiisiin.”

Profeetta vastasi pilke silmäkulmassaan: ”Valitan, vanhat naiset eivät pääse paratiisiin.”

Nainen poistui itkien, mutta profeetta jatkoi: ”Kertokaa rouvalle, että siinä vaiheessa kun hän astuu paratiisiin, hän muuttuu nuoreksi ja puhtaaksi neidoksi.”

Tämä hadithiin eli islamilaiseen perimätietoon perustuva tarina paljastaa, ettei edes profeetta Muhammed ollut tosikko.

”Tiedämme, että profeetta Muhammed – rauha hänen sielulleen – vietti itsekin aikaa ystävien kanssa vitsaillen”, kertoo Suomen islamilaisen yhdyskunnan varapuheenjohtaja Abdi-Hakim Yasin Ararse. ”Huumorissa ei ole mitään pahaa niin kauan kun ei valehdella tai loukata.”

Vakavamielisiä mielikuvia

Ararse myöntää, että stereotypia islamista vakavana uskontona on yleinen. ”Meillä on omat sääntömme, joita noudatamme. Islam on elämäntapa, ei pelkästään uskonasia. Mutta huumori kuuluu elämään, ja myös uskonasioilla voi vitsailla”, Ararse kertoo Helsingin Lönnrotinkadulla sijaitsevassa moskeijassa.

Samaa mieltä on Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen amanuenssi, islam-tutkija Sylvia Akar. Hänestä myös kristinuskoon ja juutalaisuuteen yhdistetään vakavamielisiä piirteitä. Islamista on luotu voimakas mielikuva ankarana laki-uskontona.

”Kun näemme kuvia kaapuihin pukeutuvista naisista, voi syntyä käsitys, että islam olisi synkkä uskonto. Muslimit kokevat uskontonsa kuitenkin vapauttavana ja positiivisena. Arkielämässä he ovat yhtä huumorintajuisia kuin muutkin.”

Moskeijassa nauretaan

Ararsen mukaan huumori kukkii moskeijassakin. ”Rukousten ja rituaalien aikana ei tietenkään tehdä mitään asiaankuulumatonta. Mutta kun imaami pitää saarnan, hän saattaa kertoa väliin hauskoja tarinoita.”

Viimeksi nauru hersyi Lönnrotinkadun moskeijassa, kun Hamas voitti palestiinalaisalueiden vaalit tammikuussa. Silloin vitsailtiin aiheista, jotka liittyvät islamin pyhiin velvollisuuksiin.

”Ihmiset kertoivat, että Palestiinaan olisi määrätty uusia lakeja. Jos kävelet päin punaista, sinun tulee paastota kolme päivää. Pysäköintivirheestä taas joudut antamaan almuja. Tämä kaikki oli tietysti pelkkää leikinlaskua”, Ararse naureskelee.

Sylvia Akar kertoo törmänneensä jopa mustaan muslimihuumoriin matkoillaan Egyptissä ja Marokossa. Yksi vitsi kertoo sodassa kuolleista marttyyreistä, jotka taivaan portille päästyään joutuvat kiusalliseen tilanteeseen. Heitä pyydetään odottamaan rauhassa, sillä Ohodin taistelun marttyyrikuolemien selvittely on vielä kesken. Taistelu käytiin profeetan elinaikana joskus 600-luvulla.

Ongelma ja sen ratkaisu

Akar ja Ararse pitävät tanskalaisen Jyllands-Postenin julkaisemia pilakuvia profeetta Muhammedista kaukana hyvästä huumorista. Ensinnäkin muslimeille tärkeää profeetan kuvaamisen kieltoa on tarkoituksella loukattu. Toiseksi kuvissa demonisoidaan islam terroristien uskonnoksi.

Akarin mukaan kyse ei ole enää pilakuvista. Tilanne on päässyt tulehtumaan vaikeasti pysäytettäväksi noidankehäksi. ”Tapaus lietsoo molemmin puolin negatiivisia tuntemuksia. Näyttää siltä, että muslimien epäluulo länsimaita kohtaan on syvää, samoin kuin länsimaiden epäluulo muslimeja kohtaan. Vie aikaa, ennen kuin tilanne rauhoittuu.”

Myös Ararse näkee kriisissä kaksi osapuolta. Hän toivoo Tanskalta suurempaa vastuunkantoa. ”Tiedämme, ettei Tanskan hallitus vastaa lehtien sisällöstä. Hallituksen tulisi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta siitä, että tilanne pääsi kärjistymään. Anteeksipyyntö ei loukkaisi sananvapautta”, Ararse sanoo.

”Ihmisten tunteille on annettava tilaa. Samalla muslimien on hallittava käyttäytymistään, jotta väkivaltaisuudet loppuisivat.” o

Juutalaisille huumori on ollut selviytymiskeino

Helsingin juutalaisen seurakunnanasiamiehen Dan Kantorin mukaan itseironia ja huumori ovat tärkeä osa juutalaista kulttuuria. ”Vaikeimpinakin hetkinä on osattu nauraa ja etsiä elämänmyönteisyyttä. Se on ollut ehdottomasti yksi juutalaisten selviytymiskeinoista”, Kantor sanoo.

Juutalaisten huumorintajuun on kiinnittänyt huomiota myös pastori-kirjailija Jaakko Heinimäki. Kirjassaan Pyhä nauru (Like, 2000) Heinimäki etsii huumoria sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista.

Heinimäki kirjoittaa, että huumori ja uskonto ovat toistensa sukulaisia. ”Humoristi voi tuijottaa kaiken katoavuutta ja kuolemaa suoraan silmiin ja silti nähdä elämän ja naurun voiman.”

Ymmärrystä loukkaantumiselle

On kuitenkin raja, jonka jälkeen juutalaisiltakin loppuu huumorintaju.

”Antisemiittisellä vitsillä lietsotaan vihaa ja ennakkoluuloja. Esimerkiksi holokaustilla vitsailu ei ole enää juutalaista huumoria”, Dan Kantor sanoo.

Kantorin mukaan juutalaisyhteisö on Suomessakin reagoinut nopeasti, mikäli antisemiittisiä julkaisuja on päässyt levitykseen. Pilakuvat eivät ole kuitenkaan nostattaneet suuria vastalauseita.

Juutalaisilla on sääntö, joka muistuttaa muslimien kieltoa kuvata profeetta Muhammedia: juutalaisten Jumalasta ei saa tehdä kuvaa. ”On vaikea sanoa, miten juutalaiset suhtautuisivat sellaiseen kuvaan. Se riippuu täysin kuvasta ja siitä, mitä sillä halutaan sanoa.”

Kantor sanoo kuitenkin tuntevansa tiettyä ymmärrystä sitä kohtaan, että muslimit ovat kokeneet itsensä loukatuksi pilakuvien johdosta.

”Nyt on pantu sananvapaus ja islamin loukkaamattomuus vastakkain. Totuus on kuitenkin jossakin siinä välissä. Pilakuvat menivät vähintäänkin huonon maun puolelle, mutta toinen asia on, miten niihin olisi pitänyt reagoida.” o

Usko testissä

Juutalainen, kristitty ja muslimi keskustelivat siitä, kuka heistä on uskonnollisin.

Muslimi: ”Olin ratsastamassa kamelilla keskellä Saharaa, kun jouduin rajuun hiekkamyrskyyn. Luulin loppuni koittaneen, mutta rukoilin Allahia. Hiekkanmyrsky tyyntyi, ja sen jälkeen olen ollut hyvä muslimi.”

Kristitty: ”Olin kalastamassa merellä, kun jouduin kauhean myrskyn keskelle. Luulin loppuni koittaneen, mutta rukoilin Jeesusta. Rukoilin ja rukoilin, kunnes myrsky laantui. Sen jälkeen olen ollut hyvä kristitty.”

Juutalainen: ”Olin kävelemässä New Yorkissa, kun yhtäkkiä näin kadulla mustan laukun. Pistin käteni laukkuun ja siellä oli paljon rahaa. Luulin loppuni koittaneen, sillä oli lauantai, eivätkä juutalaiset käytä rahaa sapattina. Rukoilin ja rukoilin, kunnes yhtäkkiä päivä muuttui sunnuntaiksi!”

Lähde: Idische chochmes – juutalaista huumoria. Helsingin juutalainen koulu.