Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Vastakkain-
asettelun aika ei ole ohi

Anna Tommola

Presidentinvaalien toisella kierroksella näyttääkin olevan edessä aito kaksintaistelu. Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaaman kyselyn perusteella vasemmiston ehdokkaan Tarja Halosen ja kokoomuksen Sauli Niinistön kannatusluvut ovat lähestyneet toisiaan selvästi. Halosen nuiva ja paikoin ylimielinen esiintyminen ensimmäisen kierroksen viimeisellä viikolla lienee tehnyt tehtävänsä. Keskustan kannattajakunta on ryhmittynyt ennakoitua selvemmin kokoomusehdokkaan taakse. Pääosin haloslaisina pidetyissä vihreiden kannattajissakin on yllättävän paljon niitä, jotka demarivaltaan tympääntyneinä ovat taipumassa Niinistön tueksi.

Muutosta muutoksen vuoksi kaipaavien kannattaa kuitenkin varoa, mitä toivovat. Presidenttikisaan ei ainakaan päde väite, ettei puolueita ja ehdokkaita erota toisistaan. Niinistön työväki-retoriikka ja nokkelanärhäkkä tyyli ehkä hämäävät, mutta mediashow’n alta loistavat kovat oikeistolaiset arvot. Ensimmäisessä tv-kohtaamisessa keskiviikkona Niinistö avasi ideologiaansa: ei haittaa, että aluksi vain harvat hyötyvät talouskasvusta, koska myöhemmin vauraus leviää muillekin. Tässä uusliberalistisessa mallissa vain harvoin tarkennetaan, kauanko köyhien on määrä odottaa kakunmurusten putoilua rikkaiden lautasilta.

Istuva presidentti taas on pitänyt esillä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, mutta argumentointi kaipaa konkretiaa. Halosen on syytä terästäytyä ja uskaltaa puuttua myös esimerkiksi arkoihin ihmisoikeusaiheisiin, joissa vihreiden Heidi Hautala onnistuikin haastamaan presidentin.

Vihreiltä on sinänsä tyylikästä olla testamenttaamatta ääniään. Kansalaisilla on aivot, joita käyttää. Helppoa se ei aina ole: tuoreen HS-gallupin mukaan vihreiden kannattajissa on vähiten niitä, jotka varmasti aikovat äänestää toisella kierroksella. Hautalaa parhaana ehdokkaana pitäneiden voikin olla vaikea motivoitua. Toisaalta Halosen valintaa itsestään selvänä pitäneet saattavat nyt havahtua uuteen tilanteeseen. o

Samalle hiekkalaatikolle

Pääkaupunkiseudun kunnilla on kova työ sovittaa yhteen näkemyksensä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ennen helmikuun puolivälin takarajaa. Helsingin valtuusto kannattaa nyt lähes yksimielisesti pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä. Espoon poliittinen johto taas ei hyväksy edes asian selvityttämistä. Vantaalla mielipiteet jakautuvat.

Helsingin seudun työssäkäyntialue on jo käytännössä yhtä suurkaupunkia. Ennemmin tai myöhemmin hynttyyt on lyötävä yhteen, sillä tilanne on järjetön. Moni viettää suuren osan ajastaan naapurikunnassa ja käyttää sen palveluja, mutta vaikuttaa vaaleissa vain nukkumakuntansa asioihin. Yhdistyminen lopettaisi verokilpailun ja edistäisi tasavertaisuutta palveluissa. Se helpottaisi kaavoitusta, asuntopolitiikkaa ja joukkoliikenteen järjestämistä. Seutulipuista päästäisiin eroon, ja poliittinen tahto rahoittaa joukkoliikennettä voisi vahvistua.

Byrokratian kannalta yhdistyminen on kevyempi ratkaisu kuin uusien yhteistyörakenteiden kasaaminen. Asiat päätettäisiin demokraattisesti vaaleilla valitussa valtuustossa eikä virkamiesneuvotteluissa. Samalla tarvitaan lähidemokratiaa ja osallistumista asuinalueilla ja kaupunginosissa. Hallinnon järkeistämisen ei tarvitse uhata kenenkään identiteettiä. o