Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

He tekivät sen itse

Niemeläinen

Enteilin jo joulukuun alussa tällä paikalla, että meneillään olevan vaalikampanjan merkittävin tulos on presidentin vallan tosiasiallinen keveneminen ja presidentti-instituution heikkeneminen.

Seurattuani vaalitaistelua lähinnä tiedotusvälineiden kautta olen entistä vankemmin samalla kannalla. Yksittäisten ehdokkaiden tenteissä ja yhteisissä näköradiokeskusteluissa on ollut esillä kovin vähän teemoja, jotka varsinaisesti kuuluvat presidentin toimivaltuuksien piiriin. Kaikenlaisia muita aiheita on sen sijaan vilissyt. Kolmen suurimman puolueen ehdokkailla on ollut suuria vaikeuksia antaa yksinkertaisiin kysymyksiin ymmärrettäviä vastauksia.

Nato-kysymyksen piti olla vaalitaistelun kuuma kastanja, mutta ainakin minä olen nyt vielä enemmän ymmälläni kuin syyspuolella. Selittelyistä huolimatta en ole käsittänyt, onko hallitus päättänyt Suomen osallistumisesta Naton harjoituksiin vai ei. Ehdokas Sauli Niinistön (kok.) ”eurooppalaisempi Nato” on niin ikään jäänyt minulle mysteeriksi. Mutta ehkä nämä asiat ovat tavalliselle kansalaiselle liian vaikeita.

Presidentin valtaoikeudet ovat olleet kiitettävästi esillä keskustelussa, vaikka se ei selvästikään ole ollut ainakaan suurten puolueiden tarkoitus. Pari viikkoa sitten julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan suomalaisten selvä enemmistö kaipaa vahvaa presidenttiä, jolla olisi valtaa myös sisäpolitiikassa. Tämä näyttää vaikuttaneen ehdokkaiden näkemyksiin valtioelinten valtasuhteista. Ylen ruotsinkielisessä vaalikeskustelussa ehdokkailta kysyttiin viime viikolla, tulisiko eduskunnan valtaa vahvistaa. Ainoastaan Heidi Hautala (vihr.) ilmoittautui parlamentarismin tueksi. Kaikki muut ehdokkaat pitivät kätensä visusti alhaalla.

En tahtonut uskoa näkyä todeksi. Presidenttiehdokkaat yhtä paitsi vastustamassa kansan valitseman eduskunnan vallan lisäämistä Suomen tasavallassa vuonna 2006! Ilmeisesti perustuslain muuttamiseen pitää ensi tilassa käydä käsiksi. Nythän siinä lukee heti ensimmäisessä virkkeessä, että valta Suomessa on kansalla, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kuten ehdokas Bjarne Kallis (kd.) ikimuistettavasti lausui viime tiistaina MTV3:n tentissä, ”parlamentarismi on mennyt liian pitkälle”. Luitte oikein, kirjoitin sitaatin sanatarkasti muistiin: parlamentarismi on Suomessa mennyt liian pitkälle. Hämmästyttävää kyllä en ole havainnut, että tähän huikean radikaaliin näkemykseen olisi millään foorumilla kiinnitetty huomiota.

Hämmästyttävää on myös se, että kun kaikki ehdokkaat Hautalaa paitsi ovat vahvan presidentin ja ilmeisesti heikon eduskunnan kannalla, vahvimpana presidenttinä on esiintynyt juuri Hautala. Hän on johdonmukaisesti pysynyt omalla selkeästi ilmaistulla linjallaan huolimatta mistään mielipidetutkimuksista. Vaikka Hautalan ääniosuus jäisi muutamaan prosenttiin, hän on kirkkaasti vaalien voittaja niin tyylipisteissä kuin poliittisten visioiden esittäjänä.

Voisin kuvitella, että ensi vuoden eduskuntavaaleissa Hautalan presidenttikampanja sataa vihreiden laariin.

Ylen TV1:n ehdokaskuulustelija Juho-Pekka Rantala on saanut osakseen murskaavaa kritiikkiä. On totta, että Rantala retkahti muutaman kerran tökeröön pölhöpopulismiin – typerimpänä esimerkkinä kysymys Sauli Niinistölle: ”Kuuluvatko talousrikolliset teidän työväkeenne?” – mutta ei ole ollenkaan pois tieltä, että presidentiksi pyrkivien paineensietokykyä testataan suorassa lähetyksessä. Politiikassa ei ole huonoja kysymyksiä, huonoja vastauksia sen sijaan voi olla.

En ryhdy ennustelemaan, tuleeko vaaleissa toista kierrosta. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, presidentti- instituution tulevaisuuden kannalta toinen kierros mediaseksikkäine kaksintaisteluineen olisi luultavasti positiivinen juttu. Jos istuva presidentti valitaan rima vapisten uudelle kuusivuotiskaudelle ensimmäisellä kierroksella, kansalaisten enemmistö kokee tuloksen lässähdyksenä.

Jos äänestysprosentti putoaa merkittävästi kuuden vuoden takaisesta, lässähdys on sitäkin isompi. Parlamentarismin puolustajien tulisi tällä logiikalla toivoa vaalin ratkeamista jo ylihuomenna. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.