Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Päästövähennys vie köyhyydenkin?

Tuomas Lehto

Kioton sopimuksen synnyttämät hankkeet tuovat miljardisijoituksia kehitysmaihin, ja päästövähennysten lisäksi voisi syntyä esimerkiksi työpaikkoja.

Kioton ilmastosopimus on tuomassa kehitysmaihin miljardien edestä sijoituksia muun muassa uusiutuvaan energiaan, energiansäästöön ja metsityksiin. Mutta miten rahat käytetään: hankkivatko teollisuusmaat vain halpoja pisteitä päästövähennykseen, vai tuetaanko myös todellista kestävää kehitystä?

Rahavirtoja tuottaa puhtaan kehityksen mekanismien (CDM) järjestelmä, joka sallii teollisuusmaille päästöjä vähentävien hankkeiden toteuttamisen myös kehitysmaissa kotimaan sijasta.

YK:n kehitysohjelma UNDP on selvittänyt kokonaiskuvaa, ja tullut siihen tulokseen, että suuri osa aloitetuista ja näköpiirissä olevista CDM-hankkeista ei tuota juurikaan muita etuja kuin kasvihuonepäästöjen vähentymisen. Lisäksi hankkeet keskittyvät harvoihin maihin, jotka tyypillisesti ovat kehitysmaiden joukossa rikkaammasta päästä.

”Yleisesti ottaen CDM-järjestelmä ei nyt hyödytä kehitystä, eikä nykymuodossaan todennäköisesti tulekaan hyödyttämään ainakaan lähitulevaisuudessa”, UNDP:n energia- ja ilmastoasioiden yksikön asiantuntija Brian Dawson tiivistää.

Potentiaalia kuitenkin olisi. Dawson toteaa, että CDM-projektit tuovat merkittäviä uusia pääomavirtoja kehitysmaihin. Järkevästi valituilla hankkeilla voitaisiin esimerkiksi tukea työllisyyttä, pitää yllä biodiversiteettiä tai puhdistaa vesialueita.

Mihin Suomi sijoittaa?

Hankkeiden laajemmat vaikutukset ovat nyt myös Suomen päättäjien ja viranomaisten pohdinnassa, kun ilmastostrategiaa täsmennetään ja CDM-hankkeita kilpailutetaan. Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston toimialapolitiikan yksikön päällikkö Pekka Puustinen vakuuttaa, että kilpailutuksessa otetaan huomioon muutakin kuin syntyneen päästövähennyksen hinta: myös esimerkiksi sosiaaliset vaikutukset ja laajempi vaikutus kestävään kehitykseen arvioidaan.

Lokakuussa Suomelle kirjattiin ensimmäiset CDM-päästövähennykset tuesta Rio Blancon vesivoimalalle Hondurasissa. Puustisen mukaan hanke täyttää kriteerit ainakin kohtuullisesti.

”Kun on kyse tällaisesta pienestä voimalaitoksesta, merkittävimmät työllisyysvaikutukset tulevat varmaankin rakennusvaiheessa”, hän arvelee. Voimalasta saatava edullinen energia voi tukea talouskasvua. Puustisen mukaan Rio Blancon tapauksessa on lisäksi nähty vaivaa sen eteen, että voimala sopii hyvin maisemaan.

UNDP kokoaa hyviä hankkeita

UNDP pyrkii ohjaamaan rahavirtoja oikeisiin suuntiin MDG Carbon Facility -ohjelmallaan, jonka järjestö julkisti Montrealin ilmastoneuvotteluiden yhteydessä. Tarkoituksena on koota YK:n vuosituhattavoitteita edistäviä CDM-hankkeita ”salkkuihin”, joista valtiot ja yritykset voivat ostaa osuuksia. Samalla tarjotaan apua hankkeiden hallinnointiin ja jaetaan hyviä käytäntöjä.

”Tärkeintä olisi suunnata suurempi osa kansainvälisten päästömarkkinoiden tuloista projekteihin, jotka edistävät kehitystä mielekkäällä tavalla, ja suuremmalle joukolle maita”, Dawson sanoo.

Dawsonin mukaan hyvä esimerkki on jätteestä energiaksi -hanke Bangladeshin maaseudulla. Eläinten lannasta tuotetaan bioenergiaa, ja samalla paikallinen osuuskunta saa tuloja, syntyy uusia työpaikkoja, sisäilman laatu paranee kun talojen lämmitys vaihtuu polttopuusta sähköön ja alueen vesistöjen rehevöityminen vähenee.

Etelä-Afrikan Kapkaupungissa taas varustetaan 2 300 rakennusta köyhien asuinalueella laitteella, joka lämmittää vettä aurinkoenergialla. Kun myös eristystä parannetaan, säästyy energiaa – samalla vanhojen lämmittimien savut ja paloriski poistuvat.

”Vaikka nämä projektit yksinään eivät ehkä olisi kovin houkuttelevia sijoittajille, niistä voi tulla todellisuutta kun ne kerätään yhteen suurempien projektien kanssa, jotka voivat tarjota halvempia päästövähennyksiä”, Dawson selittää.

”Päästöjä leikattava kotimaassa”

Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet CDM-järjestelmää: metsityshankkeiden vaikutusta ilmastoon pidetään epävarmana ja esimerkiksi WWF on painottanut, että kansainvälisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjä pääasiassa kotimaassa.

Puustinen ymmärtää näkemyksen, mutta on toisaalta sitä mieltä, että tieteellisesti ilmaston kannalta on samantekevää, missä päästöjä vähennetään.

”CDM-hankkeille on kuitenkin tarkat säännöt, mikä on minusta tärkeää. Se ei ole mikään ‘helppo tie’ päästövähennyksiin”, hän muotoilee.

Puustinen myös korostaa, että pääomavirtaa etelään kasvaa aidosti CDM-järjestelmän myötä.

”Hankkeet eivät syö kehitysapuvaroja, vaan tulevat niiden lisäksi”, hän toteaa.

Lisävaroja tarvitaankin, sillä UNDP:n mukaan ilmastonmuutos on uhka myös köyhyyden vähentämiselle. Olosuhteet muuttuvat rajuimmin kehitysmaissa, missä lisäksi satojen miljoonien ihmisten elinkeino on suoraan riippuvainen luonnonoloista.

”Vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan valtavasti resursseja, ja mikä tahansa lisävara joka voidaan suunnata tähän tarkoitukseen on hyödyksi”, Dawson tiivistää. o

Mikä CDM?

Puhtaan kehityksen mekanismien (Clean Development Mechanism, CDM) järjestelmä on osa Kioton ilmastosopimusta. Järjestelmän myötä sopimuksessa mukana olevat teollisuusmaat voivat saada päästövähennyksiä tukemalla kehitysmaissa hankkeita, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.

Idea on, että teollisuusmaat voivat täyttää velvoitteensa monissa tapauksissa edullisemmin tukemalla kehitysmaiden hankkeita kuin vähentämällä omia päästöjään. Samalla voidaan tukea kestävää talouskasvua kehitysmaissa ja auttaa niitä loikkaamaan puhtaampaan teknologiaan.

Päästövähennyksiä saa vain, jos hanke ei olisi toteutunut ilman ulkopuolista rahoitusta. Teollisuusmaa ei myöskään saa kuitata kaikkia päästövähennysvelvoitteitaan muualla toteutettavilla hankkeilla, vaan omiakin päästöjä on leikattava.

CDM-hanke voi liittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, energiansäästöön tai metsitykseen. Ydinvoimahankkeita ei hyväksytä. Kehitysmaalla, jossa hanke toteutetaan, on valta päättää kestävän kehityksen kriteerien täyttymisestä.