Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Julkisen työn joukkovoimaa

Anna Tommola

Riittääkö pelkkä massa lisäämään painoarvoa? Sitä pääsee tulevissa työmarkkinaväännöissä testaamaan tuore Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Kunta-alan ammattiliiton KTV:n ja valtion työntekijöitä edustavien SAK:n alaisten liittojen fuusiosta tiistaina syntynyt JHL on liki 230 000 jäsenellään Suomen ylivoimaisesti suurin ammattiliitto. Yhdistymisen tavoitteena on entistä tehokkaampi edunvalvonta ja väkevämpi neuvotteluasema. Nähtäväksi jää, millaisin kortein uusi liitto ilmaantuu pelipöytään.

Liiton johtoon valittu Tuire Santamäki-Vuori on arvioinut, ettei linja muutu lakkoherkemmäksi. Tuskin fuusio sinänsä purkaakaan tuttuja hidasteita ulosmarssien tieltä: lasten, vanhusten ja sairaiden parissa puurtavan naisvaltaisen joukon kapinointia ehkäisevät niin henkilökohtainen sitoutuminen ja inhimilliset estot kuin – periaatteellisista sympatioista huolimatta – yleisen moraalisen tuomion uhka.

Julkisen sektorin töissä eletään sikäli kriittisiä aikoja, että kuntien palvelurakenteen uudistus voi merkitä lisää ulkoistamisia ja kilpailuttamisia. Santamäki-Vuoren mukaan JHL ei vastusta ulkoistamista, jos taataan, ettei yksityinen yritys polje palkkoja ja työehtoja. Varaus on vaativa, kun tiedossa on, että kilpailutuksella haetaan kunnissa juuri säästöjä – ja pienemmät palkat tulevat palveluntuottajalle tunnetusti halvemmaksi ja laskevat hintoja. Haasteena on myös jo vastarintaa herättänyt julkisen sektorin tuottavuusohjelma, jossa on esitetty mittavia henkilöstöleikkauksia.

Jättiliitto edustaa suurta, mutta vanhastaan pieniäänistä joukkoa. Toisaalta viime aikoina tämä ryhmä on noussut yhteiskunnallisessa keskustelussa aiempaa enemmän esiin. Pätkätyöongelmasta paasataan ja työllisyyspuheissa lasketaan palvelujen varaan. Parasta, mitä matalapalkkaiset massat voivat tehdä, onkin käyttää joukkovoimaansa tullakseen yhä näkyvämmäksi ja hankkiakseen niiden ihmisten huomiota, joiden jokapäiväisestä hyvinvoinnista he pitävät huolta. Hiljaisten puurtajien oma vipuvoima ei riitä ilman laajempaa solidaarisuutta. Samalla yksityisen ja julkisen puolen matalapalkkaisten välille toivoisi kilpailun sijaan yhteistyötä. o

Kotikenttä kuntoon

Hallituksen torstaina julkistamasta energia- ja ilmastostrategiasta saatujen ennakkotietojen mukaan kotimaisiin päästövähennyksiin ei ole luvassa uutta rahaa. Sen sijaan jo tämän vuoden lisäbudjetissa aiotaan varata noin 30 miljoonaa euroa päästövähenemien ostoon ulkomailta. Lisäksi valtion kassasta pitäisi ennakkotietojen mukaan irrota vuodesta 2008 alkaen sata miljoonaa euroa vuosittain teollisuuden sähköveron puolittamiseen korvaukseksi päästökaupan kustannuksista. Siihen nähden on outoa, ettei uuden energiateknologian investointitukia ja hankerahaa lisätä senttiäkään.

Tämä ei tiedä hyvää tulevien, suurempien haasteiden kannalta. Kun neuvottelut Kioton jälkeisistä päästövähennyksistä aloitetaan YK:n ilmastokokouksessa Montrealissa ensi viikolla, kotitehtävissään tahmeasti edennyt Suomi ei totisesti voi marssia pöytään pää pystyssä.

Hallitus haluaa strategian mukaan lisätä uusiutuvan energian ja bioenergian käyttöä. Esimerkiksi omakotitalojen öljylämmityksen korvaamisesta pelleteillä ei kuitenkaan tiettävästi ole vielä löytynyt sopua, vaan päätös julkisesta tuesta siirtyy ensi vuoteen. Alkuinvestoinnin jälkeen pelletit tulevat öljyä halvemmaksi, joten pienikin lisäpotku voisi innostaa omakotiasujia ilmastoystävälliseen muutokseen. o