Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Reilun kaupan illuusio

Elina Hatakka

Prostituutio ei ole vastaus naisten köyhyyteen.

Kun aloitin työni tasa-arvokysymysten parissa, oivalsin pian, että minun olisi muodostettava kanta asiaan, jossa oli tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Valtaosa niistä ihmisistä, joiden kanssa työskentelin, oli jo oman kantansa muodostanut. Naisjärjestöjen keskuudessa näytti vallitsevan yksimielisyys siitä, kuinka suhtautua lakiehdotukseen seksin oston kriminalisoinnista, mutta Vihreästä liitosta löysin ehdotukselle niin puoltajia kuin vastustajiakin.

Yli kahden vuoden ajan kuuntelin perusteluja ja vältin itse ottamasta kantaa. Kävin tilaisuuksissa, joissa tätä Ruotsissa jo toteutettua lakia puollettiin ja moitittiin. Eräässä Naisasialiitto Unionin keskusteluillassa aiheesta alustivat Pro Tukipisteen Jaana Kauppinen ja tutkija Johanna Niemi-Kiesiläinen Helsingin yliopistosta. Jälkimmäistä kuunnellessani sain oivalluksen.

Väite, että laki ajaisi prostituoidut maan alle ja tekisi heidän asemansa yhä vaikeammaksi, oli vedonnut minuun ja vetoaa edelleenkin. Ihanteeni on ollut, että lainsäädäntö parantaisi, ei huonontaisi, heikoimpien selviytymismahdollisuuksia. Niemi-Kiesiläistä kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, että minulla on lupa ajatella myös itsekkäästi. Minulla on lupa ajatella asia kasvavien poikieni ja tyttäreni näkökulmasta.

Prostituution sallimisessa on kyse yhteiskunnan ihmiskuvasta, johon vääjäämättä vaikuttaa se, että ostaja on pääsääntöisesti mies, ostettu nainen. Minulla on oikeus vaatia, että tyttäreni saa – ja kaikki tytöt saavat – kasvaa rauhassa seksuaalisuuteensa liittyvältä häirinnältä ja poikani eivät vartu yhteiskunnassa, jossa he mieltävät vallitsevaksi järjestelmäksi sen, että mies rahallaan ostaa, nainen rahattaan myy.

Prostituutio kumpuaa patriarkaatista ainakin kahdella tasolla. Siinä on keskiössä miehen seksuaalisuus ja nopea tyydyttyminen, ja sitä ruokkii naisten köyhyys. Vihreän liiton sisällä minulle on puolusteltu prostituutiota sillä, että se on oiva keino köyhille tytöille ansaita vaivattomasti. Entä köyhät perheenäidit? Entä köyhät vanhat naiset? Entä köyhät, mutta rumat tytöt? Prostituutio ei todellakaan ole vastaus naisten köyhyyteen – hyvät päivähoitojärjestelmät, vahvat työmarkkinat ja oikeudenmukainen palkkaus ovat.

Prostituutio ei liioin ole vastaus seksuaaliseen tyydyttymättömyyteen. Tämäkin maa on täynnä yksinäisiä ja rakkaudenkipeitä nuoria ja vanhoja naisia, joiden päivät täyttyvät kaipauksesta. Hellyydennälkäisten naisten yksinäinen itku ei patriarkaattia kiinnosta.

Yksi kaupan perussäännöistä on, että kun kysyntä ohittaa tarjonnan, hinnat nousevat. Ihmislihan kaupassa sääntö ei päde. Maantieteellisten rajojen haalistumisen ja prostituution normalisoinnin myötä kysyntä länsimaissa on voimakkaasti kasvanut, eivätkä seksin vapaaehtoiset myyjättäret mitenkään ehdi tyydyttämään kaikkia halukkaita ostajia.

Ostoseksin hinta tuskin on noussut. Sen sijaan markkinat ovat ratkaisseet rajallisen tarjonnan ongelman nais- ja lapsikaupan avulla. Reilu kauppa on illuusio, johon haastattelututkimusten mukaan suomalainenkin ostaja yrittää paeta, samaan aikaan kun yhä useampia naisia ja lapsia siirrellään tahdonvastaisesti maasta toiseen.

Unionin tilaisuudessa Niemi-Kiesiläinen toi esille myös ihmisoikeusnäkökulman: seksuaalinen tyydyttyminen ei ole ihmisoikeus, seksuaalinen itsemäärääminen on. Ihmiskaupan uhreilta tuo oikeus on julmasti riistetty.

Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen sopimus, joka avattiin viime toukokuussa allekirjoitettavaksi, ja Suomen jo allekirjoittama niin kutsuttu Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja kehottavat maita ehkäisemään ihmiskaupan kysyntää muun muassa lakitoimin. Seksin oston kriminalisointi kohdistuu nimenomaisesti kysyntään ja on siten juuri tällainen toimi.

Kiitokset oikeusministeri Leena Luhtaselle, joka päätti tuoda oston kieltävän lakiehdotuksen käsittelyyn jo tämän vuoden puolella. Toivon, että eduskunta käsittelee asian ripeästi ja asiallisesti. o