Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Ihmiskaupan vastustus iskeekin uhreihin

Kommentti, Tapio Laakso

On vaara, että ihmisoikeuspuheella vain oikeutetaan tiukempaa kontrollia.

Maan rajoilla jää silloin tällöin kiinni epäilty ihmissalakuljettaja tai ihmiskauppias – yleensä emme tiedä kumpi, ero voi olla hyvin häilyvä. Viranomaispuheen seassa on muutama uhriksi leimaava sana kuljettajien tai kauppiaiden matkassa olleista ihmisistä, usein naisista. Jokin jää vaivaamaan. Onko nämä ihmiset nyt pelastettu?

Ihmiskaupan uhreilla ja kaikilla paperittomilla ihmisillä on sama ongelma. Paperiton ei voi hakea viranomaisten suojelua, koska se tarkoittaa todennäköisesti karkotusta. Puhe ihmisoikeuksista ei merkitse näille ihmisille mitään. Lopulta ”jakamattomat” ihmisoikeudet ovat ainoastaan kansalaisten oikeuksia.

Tässä pisteessä ihmisoikeuksien nimissä käyty ja uhrien karmeilla kohtaloilla väritetty puhe ihmiskaupan vastaisesta taistelusta luhistuu. Ihmiskauppaan kohdistetut toimenpiteet osuvat rikollisten sijasta uhreihin.

Moni valitsee kahdesta pahasta

Suurin osa ihmiskauppaan kohdistuneista ratsioista ja muista toimista jättää viranomaisten käsiin suuren joukon niitä, joiden pitäisi olla ”uhreja”. Heidän kohtalonaan on joutua karkotetuksi johonkin jumalan hylkäämään kylään Moldovassa, vailla tulevaisuutta. Lopulta viranomaisten silmissä nämä ihmiset ovat maassa laittomasti, olkoot kuinka uhreja tahansa.

Ihmiskaupan ja ylipäätänsä ihmisten surkeuden kauhisteluun sisältyy aina uhriksi tekemisen ongelma. Sääli- ja ihmisen näkeminen vain uhrina – ei toimijana – eivät pelasta ketään.

Toimijuudesta puhuessani en tarkoita liberaalia höpöhöpöä ”vapaasti valitsevasta” ihmisestä. Monet siirtolaiset tai pakolaiset saa liikkeelle suunnaton kärsimys. Siitä huolimatta he ovat ihmisiä, jotka myös tekevät valintoja, toimivat ja pyrkivät toteuttamaan unelmiaan.

Ihmiskaupan uhri voi olla nainen, joka ottaa suuren, mutta tietoisen riskin lähtiessään salakuljettajan mukaan. Riski on hänelle parempi vaihtoehto kuin pakkoavioliitto 60-vuotiaan serkun kanssa. Nainen tietää, etteivät häntä auta valtio, ihmisoikeusjulistukset tai maailmanparantajat.

Ihmiskaupan uhriksi päätyminen ja kaikki kotimaan köyhyys, näköalattomuus ja sorto ovat kaksi hirveää tilannetta, joiden välissä on tekoja ja valintoja. Jälkimmäinen on meille länsimaalaisille helpompi hyväksyä, koska se ei muka ole meidän ongelmamme. Kannattaa muistaa, että Euroopassa tosiaan asuu miljoonia paperittomia ihmisiä. Suuri osa heistä voisi halutessaan palata kotiin, mutta he eivät sitä tee. Elämä paperittomana ”uhrina” on parempi vaihtoehto kuin paluu.

Ihmisten tilanteita ei tunnisteta

Ihmiskauppa on noussut kohisten poliittiselle agendalle. Ulkoasiainministeriön asettama työryhmä luovuttaa pian valtioneuvostolle ehdotuksensa ihmiskaupan vastaiseksi toimintasuunnitelmaksi. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on yksi toimintasuunnitelman painopisteistä.

Tunnistamista onkin syytä harjoitella. Tähän mennessä ainoatakaan ihmistä ei ole tunnustettu ihmiskaupan uhriksi. Samalla voitaisiin harjoitella pakolaisten, suojelun tarpeessa olevien ja muuten vain inhimillisyyden nimissä oleskeluluvan tarvitsevien tunnistamista. Ulkomaalaisviraston virkamiehet ovat tässä tunnistamistyössä täysin kyvyttömiä. Tämä ei lupaa hyvää ihmiskaupan uhreille tulevaisuudessakaan.

Maahanmuuttopolitiikkaa täytyy löysätä

Nykyisen ulkomaalaislain puitteissa on täysin mahdollista toteuttaa avointa ja inhimillistä ulkomaalaispolitiikkaa. Sisäministeri Kari Rajamäen agenda tällä saralla on kuitenkin lähinnä äärioikeistolainen. Retorisesti hän tehostaa vaikutelmaa viljelemällä ”turvapaikkashoppailun” tapaisia umpirasistisia käsitteitä.

Jos ihmiskaupan uhrien tai paperittomien siirtolaisten kamppailua halutaan tukea, on toimittava Rajamäen johtamaa ulkomaalaispolitiikkaa vastaan. Siinä ihmisoikeudet ovat vain retorinen keino legitimoida uusien kontrollimekanismien luomista. On riski, että ihmiskauppakeskustelu tukee lähinnä tätä tarkoitusta.

Ihmiskauppaa, ihmissalakuljetusta ja paperittomuuden yleistymistä ei voida pysäyttää, ellei maahanmuuttopolitiikkaa löysätä. Tiukka rajakontrolli luo suoraan markkinat kuljetusbisnestä hoitaville rikollisjärjestöille.

Luonnollisesti on puututtava myös köyhyyteen lähtömaissa ja paperittomasti työskentelevien riistoon. Aktiivinen puuttuminen näihin asioihin ei kuitenkaan voi tarkoittaa siirtolaisten tilanteiden sivuuttamista. o

Kirjoittaja on siirtolaisuuskysymyksistä kiinnostunut vihreä nuori.


Mielipide

Vihreät väärässä ydinvoima-asiassa

Vihreässä liikkeessä on vain harvoja yhteisiä selkeitä teemoja. Yksi on ydinvoima. Se tuntuu olevan ”pyhä totuus”, josta on oltava ainakin julkisesti samaa mieltä.

Olen itsekin ollut ydinvoiman vastustaja. Olen keskustellut siitä useasti muiden vihreiden kanssa. Mielenkiintoisimman kommentin kuulin vuosia sitten eräältä fyysikolta: ”Vihreät ovat tehneet elämänsä erehdyksen suhtautumalla ydinvoimaan kielteisesti”. Nyt olen tullut samaan johtopäätökseen. Mielipiteeseeni on vaikuttanut ilmaston lämpeneminen ja sen seuraukset.

On vain yksi vaihtoehto: aloittaa toimet päästöjen rajoittamiseksi, lopullisena tavoitteena korvata fossiiliset energianlähteet muilla lähteillä. Ydinvoima on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä ja teknisesti helpoimmista korvaavista tuotantomuodoista.

Vihreissä tarjotaan energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Tämä ei riitä. Suomessa ehkä viisi prosenttia väestöstä olisi valmis radikaalisti luopumaan asioista ja palveluista, jotka kuluttavat energiaa. Vaihtoehdot ovat vähissä. Useat ihmiset panevat toivonsa fuusioenergiaan, mutta siihen voi mennä 50 vuotta.

Katson ydinvoiman käytön olevan pakon sanelemaa. Uusimmat voimalat ovat turvallisempia kuin vanhat, ja tekniikka mahdollistaa hyötysuhteen kasvattamisen. On esitelty voimaloita, jotka keskittyisivät vedyn tuotantoon ja tuottaisivat tulevaisuudessa autoihin ”polttoainetta”. Tiedän ydinvoiman jäteongelmat ja turvallisuusriskit, mutta ilmaston lämpeneminen pelottaa enemmän.

Ydinvoiman käyttöä on lisättävä radikaalisti, energian hintaa nostettava ja siirryttävä sähkö- tai vetyautoihin. Aurinkoenergian, tuulienergian ja biopolttoaineiden käyttöä on lisättävä.

Vaadin vihreitä muuttamaan kantansa ydinvoimaan. Aikaa ei ole tuhlattavaksi jaaritteluun. Muuttamalla kantamme saamme aikaan ydinvoiman kannatuksen laajan kasvun ympäri maailmaa. Monessa maassa ei uskalleta puoltaa ydinvoimalahankkeita, koska vihreät ja ympäristöliikkeet vastustavat niitä äänekkäästi.

Antti Kainulainen
Espoon vihreiden ja Vihreän liiton jäsen vuodesta 1992

Ydinvoimakanta pitää perustella

Vihreiden pitäisi perustella ydinvoimakantansa nykyistä huolellisemmin. Tärkeitä kysymyksiä sivuutetaan, kun yksioikoisesti vaaditaan ydinvoimasta luopumista.

(1) Fossiilisten polttoaineiden käyttöä pidetään saastuttavana ja kasvihuoneilmiötä ja otsonikatoa lisäävänä. Kuitenkin se tuntuu nyt olevan ainoa realistinen vaihtoehto ydinvoimalle. Onko fossiilisten polttoaineiden käyttö vaihtoehtona mielekäs?

(2) Aurinko- ja tuulivoimaa pidetään etenkin Suomen oloissa vaikeina ja tehottomina ratkaisuina. Onko vihreillä tähän hyvin perusteltu eriävä mielipide?

(3) Jos energiansäästön nimissä joudutaan ajamaan teollisuutta alas, mitä tämä tarkoittaa kansantaloudelle ja hyvinvoinnille?

(4) Kannattaako olla energiantuotannossa omavarainen vai voimakkaasti muista maista, esimerkiksi Venäjästä riippuvainen?

Mikko Nummelin
Espoo

PVC:n käyttöä rajoitettava

Vihreässä Langassa (11.11.) oli ansiokas kirjoitus kulutustavaroiden kemikaaleista, erityisesti ftalaattipehmittimistä. Tiettyjen ftalaattien kiellolla leluissa ei ole juuri tehoa, kun samoja aineita saa käyttää penaaleissa ja juomapulloissa, jotka helposti eksyvät perheen pienimpien suuhun. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan eräiden lelujen pakkausmuoveissa on runsaita määriä ftalaatteja. Ne kulkeutuvat helposti muovin pintaan ja voivat tarttua leluun.

Artikkelin lopussa oli kömmähdys, kun ftalaattien käytön kieltämisen arveltiin johtavan muovien käytön loppumiseen. Ftalaatteja käytetään pääasiassa PVC-muovissa, ja sitä korvaavia materiaaleja on vaikka kuinka.

Juuri PVC:n käyttöä tulisi rajoittaa sen haittojen takia. Niihin eivät kuulu vain ftalaatit. PVC aiheuttaa tulipaloissa erittäin suuret materiaali- ja henkilövahingot. Palamiskaasut ovat korrodoivia ja suuri nokimäärä voi vaikeuttaa rakennuksesta ulospääsyä. PVC tuottaa palaessaan myrkyllisiä yhdisteitä, kuten dioksiineja ja furaaneja.

Jari Huhtala
Suomen luonnonsuojeluliiton kemikaaliasiantuntija

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.