Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Tältä maistuu turvattomuus

Anna Tommola

Pariisin lähiöistä levinneet mellakat ovat järkytys, mutta yllätys niiden ei pitäisi olla. Asiantuntijat ovat pitäneet suurkaupunkien gettoja jo pitkään potentiaalisina kriisipesäkkeinä.

Vaikka mediassa autopalojen määrän raportoinnista edettiin pienellä viiveellä pohtimaan myös taustoja, päättäjien reaktiot ovat poliisitoimien ohella typistyneet lausumiksi ja lupauksiksi saattaa syylliset oikeuden eteen. Presidentti Jacques Chirac ja sisäministeri Nicolas Sarkozy ovat niin tiukasti vakuutelleet panevansa rikolliset kuriin – ja Sarkozyn mukaan karkottavansa kaikki tuomitut – että retoriikka on jo sukua Bushin terroristijahdille. Nuorisojoukot ovat toki syyllistyneet väkivaltaan ja vahingontekoon, mutta turhautumien purkautumista ei voi lukea ”ammattirikollisuuden” piikkiin. Kova kovaa vastaan -puhe tuskin on omiaan liennyttämään konfliktia.

Kerromme tässä lehdessä (s. 9) tavallisten perheiden elämästä Pariisin lähiöissä. Tuhannet ihmiset asuvat paremman puutteessa rakennuksissa, jotka on määritelty vaarallisiksi. Jos sisäministerin yksioikoinen reaktio heidän ahdinkoonsa on käskeä talot tyhjennettäviksi voimakeinoin, ei ole ihme, ettei jenginuoriin osata suhtautua tolkullisesti.

Levottomuudet koskettavat koko Eurooppaa. Tietyssä mielessä kaikkialla, missä elää ja kasvaa joukko yhteiskunnasta syrjäytettyjä, kytee aikapommi. On silti joutavaa pohtia, voisiko sama tapahtua Suomessa. Maassa riehutaan maan tavalla. Ranskassa kaduille rynnimisellä ja autojen polttamisella on pitkät perinteet. Mutta vaikka HKL:n bussit eivät liekehtisikään lähiöiden pääteasemilla, epäonnistuneen integraatiopolitiikan seurauksia voidaan nähdä tavalla tai toisella vielä meilläkin.

Nyt mellakoiksi puhjenneet ristiriidat Ranskan lähiöissä ovat kypsyneet vuosikymmenten aikana. Monet kaduilla mellastavat nuoret ovat jo toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia, mutta kokevat silti kotimaansa kohtelevan itseään toisen luokan kansalaisina. Jonkin väestönosan sulkeminen ulkopuolelle, oman onnensa nojaan, on kasvualustaa katkeruudelle ja välinpitämättömyydelle, eikä niitä voimatoimin kitketä.

Levottomuudet vahvistavat sen, mikä merkitys hyvinvoinnilla ja osallisuudella on yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Sinänsä on surullista, että osattomuudesta tulee ongelma vasta kun se horjuttaa valtaväestön turvattua arkea. o

Kuntalainen, viennin veturi?

Leivotaanko ypäjäläisestä palvelutalon asukista viennin veturia? Helsingin Kauppakamarin toimitusjohtaja Heikki J. Perälä vaatii (HS 7.11.) kuntapalvelujen kilpailutusta, koska kotimarkkinoiden luominen tukisi tuotekehitystä, sallisi riittävän vahvojen yksiköiden syntymisen ja avaisi vientimarkkinoita.

Ulkomailta voittoja hakevien vahvojen palveluntarjoajien, siis lähinnä suuryritysten, tukeminen ei voi olla johtoajatus palvelujen järjestämisessä, vaan laatu ja kokonaistaloudellisuus – sivuvaikutukset huomioiden. On alhaista Perälän tavoin leimata kriittiset puheenvuorot ”tsaarinaikaisiksi”. Ei ole kyse ennakkoluuloista, jos kuntatyöntekijä arvioi työehtojensa huononevan tai jos valtuutettu pohtii vaaraa, että pienen kunnan kaikki terveyspalvelut päätyvätkin yhden ylikansallisen firman käsiin.

Näyttää siltä, että kuntauudistuksen yhteydessä käydään vielä mehevä kiista yksityistämisen laajuudesta ja tarkoituksesta. Keskustan ja demarien välille kehkeytyi jo tällä viikolla lupaavaa eripuraa. Myös vihreät nouskoot ismeistä vapaista poteroistaan: itse kukin joutuu puimaan suhdettaan aiheeseen, ja olivatpa ratkaisut mitä tahansa, kunnon perusteluja kaivataan. o