Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Kommentti, Erja Heino

Jätteenpoltto estää ehkäisyn

Yhdyskuntajätteen ja monien teollisuusalojen jätteen määrä on laskusuunnassa, vaikka jätteiden synnyn ehkäisyä edistetään parhaimmillaankin vain murto-osalla jätteiden lajitteluun ja polton edistämiseen käytetyistä varoista.

Jätteenpolttoa perustellaan usein tietoja tarkistamatta: jätemäärä kasvaa, kaatopaikat täyttyvät, hyödyntämistavoitteita ei saavuteta ilman polttoa eikä enempää pystytä kierrättämään, poltto säästää fossiilisia polttoaineita, vähentää kasvihuonekaasuja ja on taloudellisin vaihtoehto.

Jätelaki kuitenkin velvoittaa ensisijaisesti jätteiden synnyn ehkäisyyn ja toissijaisesti jätteiden kierrätykseen. Energiahyödyntämiseen tulee ohjata vain jäte, jonka syntyä ei voida ehkäistä ja jota ei voida kierrättää.

Suunnitellut investoinnit 10–15 polttolaitokseen veisivät pohjan jätteen synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen edistämiseltä ainakin 20 vuodeksi, sillä laitokset tarvitsevat jätteensä.

Jätteenpoltto ei välttämättä auta täyttämään edes hyödyntämistavoitetta. Poltto varsinaisessa jätteenpolttolaitoksessa ei EY-oikeuden päätösten perusteella ja komission tulkinnan mukaan ole jätteiden hyödyntämistä, vaikka syntyvä energia otettaisiin talteen, jos päätarkoitus on päästä jätteistä eroon eikä jätettä voida korvata muilla polttoaineilla.

Kierrätystavoitteet liian alhaisia

Jätteen uusiutuvuutta ja jätteenpolton energiatehokkuutta hehkutetaan syyttä. Keskimäärin 40 prosenttia polttoon kerättävästä yhdyskuntajätteestä on fossiilista alkuperää ja puolet jätteen poltosta saatavasta energiasta kuluu jätteen keräämiseen, kuljetukseen ja käsittelyyn.

Yhdyskuntajätteen poltto ei ole ratkaisu kaatopaikkatilan puutteeseenkaan, sillä vain 15–20 prosenttia kaatopaikkajätteestä on yhdyskuntajätettä. Suurin osa esimerkiksi YTV:n kaatopaikalle päätyvästä yhdyskuntajätteestä on kierrätyskelpoista.

Monien jätejakeiden kierrätys on jäänyt vähäiseksi, koska ympäristöministeriö on asettanut kierrätystavoitteet mataliksi eikä kierrätykseen muutenkaan kannusteta. Esimerkiksi rakennus- ja pakkausjätteen kierrätys on viime vuosina vähentynyt tai pysynyt ennallaan.

Tuoreella päätöksellä lasi- ja kuitupakkausten kierrätytavoitetta lasketaan edelleen. Metallipakkausten kohdalla tavoite jäädytetään 50 prosenttiin.

Polttolaitos on riskisijoitus

Pääasiassa lämpöä tuottavat polttolaitokset merkitsisivät sähkön ja lämmön energiatehokkaan yhteistuotannon alasajoa ja korvaussähkön ostamista esimerkiksi hiilivoimalasta. Useimmissa asutuskeskittymissä lämpöä tuotetaan jo riittävästi.

Jätteenpolttoon sijoittaminen on suuri riski. Poltto vaatii isoja investointeja. Esimerkiksi Martinlaakson jätteenpolttohanke olisi sijoittajan mielestä tullut liian kalliiksi, jos siinä olisi pitänyt noudattaa jätteenpolttodirektiiviä, kuten hallinto-oikeus edellytti. Seuraavaksi Martinlaakson lupa-asiaa ratkotaan EU-elimissä.

Polttolaitokset eivät voi varmistua jätteen saannista eivätkä sen kustannuksista, eivät aina edes energian kysynnästä. Kunnat voivat määrätä vain asumisessa ja julkisissa palveluissa syntyvät jätteet käsittelyynsä, ja kierrätystavoitteiden noustessa polttoon tulee vähemmän jätettä. Kaukolämpömarkkinoiden mahdollinen avaaminen EU:ssa sähkömarkkinoiden tavoin vaikuttaisi laitosten energianmyyntiin.

Jätteiden välttäminen säästää rahaa

Suomessa ei juuri ole selvitetty jätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia. Yhdysvaltojen ympäristövirasto tutki jätevaihtoehtojen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin. Jätteen synnyn ehkäisy oli paras vaihtoehto, ja joissain tapauksissa jopa kaatopaikalle vienti oli polttoa parempi.

Jätteiden välttäminen säästää usein rahaa.

Ehkäisyllä päästään jopa viidennekseen normaalista uudisrakennustyömaan jätemäärästä ja samalla säästetään prosentti hankkeen kokonaiskustannuksista.

Säästö on suuri verrattuna hankkeiden keskimääräiseen voittomarginaaliin. Valtaosa säästöstä syntyy hankkimatta jääneistä materiaaleista sekä vältetystä työstä.

Yrityksissä ja kunnissa kannattaisi keskittyä ehkäisyyn ja kierrätykseen. Polttolaitoksen tarve voidaan arvioida sitten, kun nähdään, mitä astian pohjalle jää.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton jätepolitiikan asiantuntija.

Ihminen ei ole kone

Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri puhui lokakuussa liiton kotisivujen mukaan seuraavaa: ”Kilpailukyvyn ohella inhimillisen yhteiskunnan on nähtävä myös elämän laatu ja mielenrauha arvokkaina tavoitteina. Vastuu yksilön terveydestä – niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin – on yksilön itsensä lisäksi kaikilla niillä, jotka päättävät yhteiskunnan keskeisistä arvoista ja tavoitteista.”

Juuri näin! Olisi tärkeää, että poliitikot, päättäjät, toimittajat ja muut vaikuttajat olisivat huolellisia sanavalinnoissaan ottaessaan kantaa ihmisten terveyteen tai pärjäämiseen. Ylimielinen sormien heristely vain pahentaa ahtaalle joutuneitten vointia.

On iso joukko mielenterveyskuntoutujia, joiden tuska ja ahdistus 2000-luvun tehoyhteiskunnassa on niin suurta, ettei sitä punttien nostelulla, hiihtämisellä, juoksemisella tai kasvisvoittoisilla ruokavalioilla helpoteta.

Haluammeko elää maassa, jossa ihmiset jaotellaan A- ja B-luokan kansalaisiin sen mukaan, rasittavatko he yleistä terveydenhuoltojärjestelmää vai eivät, ja jos niin minkä verran, monenko euron edestä ja minkä vuoksi?

Ihminen ei ole kone. Ihminen koostuu muustakin kuin veriarvoista, kestävyydestä, nopeudesta tai tuottavuudesta. Parhaatkaan fyysistä vointia kohentavat toimet eivät tee kaikista mieleltään terveitä ja tasapainoisia tai suorituskyvyltään maksimaalisia hihnatyöläisiä, liikemiehiä tai huippuyrittäjiä.

On niitä, joiden arki keskittyy sossun rahan varassa sinnittelyyn ja hengissä ja järjissään pysymiseen. Siitä voimme kiittää vallalla olevaa ”superihminen”-ihannetta, jonka mukaan jokainen, joka ”oikeasti” tekee kaikkensa, pärjää, menestyy ja pysyy terveenä – on valtiossa toimiva sosiaalihuolto tai ei, tai pääsee hyvään psykiatriseen hoitoon tai ei.

Pääasia, että tuottaa ”voittoa”, on hyödyksi yhteisölle, kartuttaa omaisuutta niin paljon ja niin ripeään tahtiin kuin mahdollista. Ja siinä välissä ehkä vielä juoksee reippain mielin maratonin tai kaksi. Onni, rauha, hyvät psyykelääkkeet, hoitopaikat ja terve mieli tulevat perästä päin, jos ovat tullakseen, eikö niin? Pääasia, että Cooperin testi osuu 2 500–3 000 metrin haarukkaan eivätkä ylimääräiset läskit lölly.

Marko From
kirjailija, Turku

Maaseutu nousuun

Autioituneet kylät, ränsistyneet rakennukset, pelloille ruostuneet työkoneet, tuontiruokaa, ei omavaraistaloutta, maaseudun ammattilaiset työttöminä tai muissa töissä. Onko uhkakuva vielä osa elämäämme tuhansien järvien ja metsien maassa, missä kymmenkunta vuotta sitten maaseutu oli värikäs ja elävä yhteisö?

Kun Suomi äänesti EU:n puolesta, politiikot lupasivat, että olemme enemmän saajia kuin maksajia. Kuinka kävi? Ei maataloutemme voi kilpailla Euroopan jättitilojen kanssa määrällä, se ottelu hävittiin pillin ensivihellyksellä. Ainoa mahdollisuus pärjätä on laatu. Maaseudun monipuoliset kasvot ovat avainkorttimme. Niihin tulisi satsata viljelijätasolta päättäjiin asti.

Luomutuotanto on yksi keino: puhdasta ruokaa ekologisesti ja eettisesti. Suomen alkuperäislajien, kuten Suomenkarjan, säilyttäminen tulisi huomioida. Maatalousoppilaitokset voisivat ottaa tiloilleen maatiaislajeja.

Jotta kyläyhteisöt säilyisivät virkeinä ja palvelut pysyisivät, olisi lopetettava haja-asutusalueen liikennevuorojen lakkautus. Kyläkauppoja olisi tuettava ja rajoitettava suurten liikekeskusten rakentamista. Työnantajien olisi mietittävä, mitä töitä voi tehdä etätyönä. Kyläkoulut tulisi säilyttää. Maaseutumatkailua ja muuta yrittämistä tulisi tukea ja viedä maailmalle. Arvostamme omaa maatamme liian vähän.

Kaikki on mahdollista, mutta siihen tarvitaan työtä, vahvaa uskoa taitoihimme ja sitkeää luonnetta – eiköhän tuo kaikki pitäisi suomalaisista löytyäkin.

Mari Laulumaa-Hirvonen
Lohja

Uskoa ei voi kitkeä

Nimimerkki Niemeläinen vaati kirkon erottamista valtiosta (VL 14.10.) ja esitti yhdeksi perusteeksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovastin vaalin pientä äänestysprosenttia. Se oli minulle uutta. Muuten teksti on täynnä kirkkoa ja uskonnonharjoittajia herjaavia kliseitä.

Hyökkäävä teksti kertoo tilasta, jossa melkoinen osa suomalaisia näyttää elävän. Monet keskeiset elämää koossapitävät arvot on hylätty ja lähdetty noudattamaan yksilökeskeistä vapautta korostavia, vastuun unohtavia arvoja. Isänmaa on kokenut uudestaan arvonsa, koti ja uskonto ovat nyt riepoteltavina.

Pienten, mutta äänekkäiden ryhmien vaatimusten perusteella pitäisi avioliittolait pistää uusiksi. Jos kirkko ja valtio erotetaan, ei edes kirkolliskokouksen päätöstä tarvinne ottaa huomioon valmistelussa. Kansankirkon ääni on siten vaiennettu.

Kirkosta vieraantuminen ja yksilökeskeinen elämäntapa ei ole lisännyt hyvinvointia, on tainnut käydä päinvastoin. Niemeläiselle ja hänen laillaan ajatteleville sanoisin: katsokaa Kiinaa ja Venäjää. Niistä yritettiin hävittää kristinusko, mutta nyt Kiinaan viedään Suomesta laivalasteittain paperia Raamattuja varten. Venäjällä tekevät evankelioimistyötä monet kirkkokunnat. Kristinuskon hävittäminen ja korvaaminen jollain ”paremmalla” opilla näyttää olevan työlästä.

Olavi Pakarinen
Mikkeli

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.