Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Taistelu klooneista

Irina Krohn

Uusi tekijänoikeuslaki on kompromissien taiteen mestarinäyte.

Tekijänoikeuslain eduskuntakäsittely viimeistään osoitti sen, että taiteella on vaikutuksensa. Taiteelliset teokset voivat synnyttää yleisössään niin vahvoja elämyksiä, että nämä vilpittömästi kokevat itsensä teoksen luojiksi.

Pahimman pölyn laskeuduttua tämä on järjellisin selitys sille, että niin moni insinööri tai muu itseään rationaalisena pitävä koki tekijänoikeuslain jotkut puutteet tai tietoiset kompromissit sellaisina, että niiden takia käytännössä kaksi eduskuntakautta käsitelty laki olisi pitänyt kokonaan hylätä.

Itsekin tein perustuslakivaliokunnassa vastalauseen, kun valiokunnan enemmistö jätti jumalanpalveluksissa käytettävät teokset (lue: kirkkomusiikin) tekijänoikeuskorvausten piiristä pois. Minusta on eriskummallista, että esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko maksaa papeille palkkaa, ostaa ehtoollisviiniä ja alttaritauluja, mutta jättää hengellisen musiikin säveltäjät vaille korvausta työstään.

Silti tämän kirvelevän tappion jälkeen en katsonut mielekkääksi hylätä koko lakia. Olen aina kutsunut politiikkaa kompromissien taiteeksi. Tekijänoikeuslaki on näin katsottuna todellinen mestariteos.

Mielestäni on suuri voitto taiteilijoille, koko alan kehitykselle ja siten myös taiteen yleisölle, että tekijänoikeudet saatiin siirrettyä digiaikaan. Jotkut – muiden muassa EFFI, Electronic Frontier Finland ry. – ovat valittaneet, että kuluttajilta vietiin kopiointioikeuksia. Asian voisi nähdä myös siten, että vanhat analogisen ajan oikeudet säilyivät, mutta digiaikaan siirtymisellä ei taiteenostajalle anneta rajattomia kloonausoikeuksia.

Digiajan kopiohan ei ole kopio vaan klooni: täsmälleen sama kun alkuperäinen teos. Kopio on taas jotain, jossa on säilytetty keskeisiä piirteitä alkuperäisestä teoksesta, mutta jäljentämisvaiheessa on myös menetetty jotain. Näin ero alkuperäisen ja kopion välillä on jälkikäteenkin tunnistettavissa.

Eduskuntakäsittelyn aikana jotkut edustajat kertoivat salissa muistoja nuoruudestaan, jolloin he nauhoittivat mankalle musiikkia radiosta. Tämän mahdollisuuden he halusivat suoda myös uusille nuorisopolville. Onneksi laki salli tämänkaltaisen analogisen kopioinnin.

Digiaika toi teknisesti kaikille mahdollisuuden olla alkuperäisen teoksen levittäjiä tietyissä teostyypeissä, kuten musiikissa ja digikuvissa. Tilannetta voisi verrata vaikka siihen, että Gutenbergin kirjapainokeksinnön jälkeen olisikin jokaisen painetun kirjan mukana tullut myös kirjan painotaulut.

Olisiko yhden kirjan ostaminen tarkoittanut samalla oikeutta tulla tämän kirjan uudeksi julkaisijaksi?

Kloonauksen rajojen asettaminen on aina vaikeata niin tieteessä kuin taiteessakin. Olen samaa mieltä siitä, että levynjulkaisija, joka piratismin pelossaan asettaa niin vahvan kopiosuojan, että se estää levyn soittamisen, toimii typerästi. Uskonkin, että normaali kuluttajansuoja ja markkinamekanismit pikkuhiljaa poistavat tällaisen tarjonnan.

Tilanne, jossa uusi tekniikka on poistanut koko kopion käsitteen ja tuonut tilalle kloonit, on hämmentävä ja on aiheuttanut ylilyöntejä käyttäytymisessä niin kuluttajien kuin myyjien keskuudessa. Tekijänoikeuden ydintä, eli tekijän oikeutta määrätä teoksensa käytöstä, tämänkaltainen väliaikainen häiriötila ei saisi uhata. Juuri sitä olisi tarkoittanut lakiesityksen hylkääminen.

Lakiin sisältyy myös suunnaton määrä tekijänoikeuden rajoituksia kirjastojen, vammaisten ja opetuksen hyväksi. Onneksi nämä kansalaisia palvelevat uudistukset saatiin voimaan, vaikka osa kuluttajien nimissä puhuvista oli ne valmis hylkäämään. o

Kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.