Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Kommentti, Laura Parkkinen

Eettiset valinnat – muotitietoisen kuluttajan omatunto?

Etiikasta on tullut näkyvä markkinointiväline. Tunnetun organisaation logo tai mittava mainoskampanja humanitääristen tavoitteiden hyväksi luo yritykselle sädekehää.

On myös yrityksiä, jotka ovat valmiita hyväntekeväisyyteen hiljaisuudessa. Esimerkiksi Estée Lauder antaa osan voitostaan syöpäsäätiöille, ja H&M lahjoittaa miljoonia euroja Unicefille.

Kauneinkin jakku voi jäädä hyllyyn, jos yrityksellä on huono maine. Ajan henki vaatii sosiaalista vastuuta, ja oikeudenmukaisuusajattelu alkaa olla itsestäänselvyys.

Punainen Risti on vuosia tehnyt yhteistyötä eri vaateketjujen kanssa. Ennen oli kyse ainoastaan sponsoroinnista. Yritykset saivat logonsa näkyville, kun ostivat sponsoritilaa. Nykyisin on Punaisen Ristin mukaan kyse enemmän vastuun ottamisesta.

Tsunami herätti muotimaailman

Tsunamikatastrofin jälkeen useat vaateliikkeet, kuten Esprit, keräsivät miljoonia euroja hyväntekeväisyyteen. Itä-Aasian katastrofikeidas on alue, jossa useimmat eurooppalaiset muotihuoneet teettävät vaatteensa.

Herkässä muotimaailmassa voidaankin puhua ajasta ennen ja jälkeen tsunamin. Ruotsalainen korutaiteilija Efva Attling oli Thaimaassa hyökyaaltojen aikaan. Hän suunnitteli Ruotsin Punaiselle Ristille maksutta pienen enkelinsiiven, jota on myyty tuhansia.

Attling on korostanut olevansa humanisti, eikä hän halunnut alun perin antaa lausuntoja suunnittelutyöstään. Hyvä tuote myy itsensä. Attlingin lausunto herättää kysymyksen muotimaailman hyväntekeväisyyden motiiveista. Onko tarkoitus korottaa omaa suunnittelija-minää, vai onko kyse todellakin sosiaalisesta vastuusta?

Sosiaalista vastuuta painottaa myös espanjalaisen vaateliikkeen Hoss Homeless -perustaja, espanjalainen Constatino Hernandez. Hän lahjoittaa osan liikkeen liikevaihdosta kodittomille. Sesongin loputtua järjestetään kirpputori, jossa myydään edelliskauden vaatteita. Hernandez haluaa mieluiten vaieta asiasta.

Välittämättä jättäminen maksaa miljoonia

Yritysten sosiaalisen vastuun (Corporate Social Responsability, CSR) ja arvojen merkitys on kaiken kaikkiaan korostunut. CSR on kirjattu osaksi EU:n kauppapolitiikkaa, ja arvot ovat yhä merkityksellisempiä myös suomalaisessa markkinoinnissa. Suomalaisyritykset eivät ole epäeettisempiä kuin anglosaksisetkaan. Ne tuovat vain sen eri lailla esiin.

Yritykset ovat valmiita tekemään töitä maineensa eteen. Menetetty maine on vaikea saada takaisin. Lindex ja H&M ovat vuosia kontrolloineet työoloja tehtaillaan kolmannessa maailmassa. Salassa tapahtuu yhä kaikenlaista, mutta säännöstö on ainakin alku.

Sosiaalisesta vastuusta on tullut suuri ja tärkeä osa yritysten kulttuuria, koska välittämättä jättäminen voisi maksaa miljoonia.

Kova ja kilpailtu ala tarvitsee pehmennystä

Yleisinhimillisestä omastatunnosta on siis tullut osa maailmantaloutta. Ajan henki vaatii sitä, että välitämme. Etiikka myy ja siitä on tullut hyvä – erittäin hyvä – liikeidea.

Myös työntekijät valitsevat, millaisten arvojen eteen haluavat tehdä työtä. ”Hyvä” yritys houkuttelee hyviä työntekijöitä, jotka voivat sanoa työskentelevänsä eettisten arvojen hyväksi: ”Me emme osallistu ihmisten alistamiseen ja huonoihin työoloihin kolmannessa maailmassa.”

Miksi juuri muotialasta on sitten tullut eettisten arvojen edelläkävijä? Joidenkin suunnittelijoiden mielestä kyse on siitä, että ihmiset ostavat hyvää omaatuntoa. Muoti on kova ja kilpailtu ala, siinä ei ole juuri tilaa etiikalle.

Valta on viime kädessä ostajien käsissä. Usein he haluavat halpavaatteita.

Kirjoittaja on valtiotieteen ja filosofian maisteri ja vapaa toimittaja.

Lähteet: Lindfelt, Lise-Lotte: Ethics Codes in Finnish Business. The Finnish Journal of Business Economics. 2004. Löhman&Steinholz: Det ansvarsfulla företaget. Ekerlids Förlag. Stockholm. 2003.

Helsinki nakertaa viheralueita

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta Mannerheimintien varrelle Töölöntulliin, Keskuspuiston reunaan. Käytännössä puiston tilalle nousisi kerrostaloja, niin kutsuttuja kaupunkivilloja. Kuulemma asuntoja on jo kysyttykin – kukapa ei haluaisi asua metsän laidassa huvilassa ratikkareittien varrella?

Lähialueet on tiivisti rakennettu, korkeat kerrostalot reunustavat Mannerheimintietä lähes koko matkan. Vain pieni pläntti vihreää pilkistää Keskuspuiston suunnasta, ja nyt sekin haluttaisiin rakentaa umpeen.

Puiston reuna palvelee lukuisten kaupunkilaisten, varsinkin alueen lapsiperheiden ja ikäihmisten virkistysalueena sekä merkittävänä kevyen liikenteen reittinä. Lisäksi alueella kasvaa uhanalainen lehtonata.

Paikalliset asukkaat ja yhdistykset ovat syystä nousseet puolustamaan henkireikäänsä. Liikehdinnässä ei ole kyse muutosvastarinnasta eikä turhasta pelosta, vaan todellisesta tarpeesta suojella kaupungin tärkeintä viheraluetta, Keskuspuistoa, luonnonarvoineen sekä Lääkärinkadun kaupunkipuistoa käkkyrämäntyineen, vanhoine kallioineen, kukkaistutuksineen ja hiekkateineen.

Metlan luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen johti Helsingin yliopistossa Kaupunkiviheralueiden arvo ja merkitys asukkaille -projektia. Hän totesi, että puutteellisen tiedon vuoksi viheralueet eivät saa tasavertaista asemaa kaavoitustarkasteluissa, vaikka ne tuottavat aineetonta hyötyä. Kiistat vähenevät, jos varhaisessa vaiheessa kerätään tietoa siitä, mitkä alueet ovat asukkaille tärkeimpiä.

Helsingissä, jota vaivaa tonttipula, tarvitaan uusia asuntoja. Aina ei kuitenkaan nähdä metsää puilta. Suunnittelija ei voi piirtää kerrostaloa mihin tahansa, piittaamatta kaupunkiluonnon merkityksestä paikallisille asukkaille.

Jatkuvista yhteentörmäyksistä tulee mieleen 1970-luvun kasvattavat lastenkirjat, joissa kansalaiset nousevat vastarintaan luonnon puolesta, isoja pahoja tehtaita vastaan. Keskuspuiston puolesta kannattaa elämöidä!

Anna Laine, pj
Kirsikka Bonsdorff, vpj
Länsi-Helsingin Vihreät

Sinua lypsetään ja saattohoidetaan

Nykyään kun salaliittoteoriat ja alan bestsellerit ovat kuluttajien suosiossa, voin paljastaa, että käynnissä on ovela ja laaja salaliitto-operaatio valtiovallan siunauksella ja myötävaikutuksella.

Kansaa ja ”tyhmiä” taviksia vastaan ovat järjestäytyneet elintarviketeollisuus, kauppa ja markkinointi toisaalla ja hoitoala, lääkärit ja lääketeollisuus toisaalla. Ensin markkinoidaan ja myydään kalliilla hinnalla ala-arvoista ja epäterveellistä tapporuokaa, sitten hoidellaan…

Pidetään sen verran kunnossa, että kansalainen on tuottava ja kuluttava. Sitten annetaan kitua ja kuolla pois hyödyttömänä ja kalliina ongelmajätteenä.

Siinä sivussa viihdytetään, juotetaan ja turrutetaan oma ajattelu ja oma tahto, näkemästä miten asiat ovat ja miten eri huijaustahot toimivat. Höttömedia kantaa oman vastuunsa tässä operaatiossa. Herätkää ihmiset!

Timo A. Laine
Tampere

Luonto kostaa ihmiselle

Viime aikojen luonnonkatastrofit eri puolilla maapalloa ovat epäämätöntä seurausta ihmisen röyhkeydestä raiskata luontoa.

Sademetsiä hakataan säälimättä, maata asfaltoidaan enemmän ja enemmän, valtaisia patoja rakennetaan, ilmastoa ja vesistöjä saastutetaan surutta ja niin edelleen. Lista on loputon, ja kaikki vain ihmisten loputtoman ahneuden ja tolkuttoman elämäntyylin seurauksena.

Luonto ei ihmistä armahda, se kostaa mullistusten muodossa. Kuvaan kuuluu, että niiden tiedemiesten suut, jotka tietävät asioiden tilan, on rahalla tukittu.

Antero Tanskanen
Helsinki

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.