Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Korruptio kuriin

Marko Ulvila

Lääkäreiden lahjominen käy kalliiksi.

Suomessa on useana vuonna röyhistelty rintaa maailman vähiten korruptoituneena maana Transparency Internationalin listauksessa. Ykkössija ei tarkoita, etteikö korruptiota esiinny ja etteikö asioiden tilaa voisi parantaa. Katse on syytä kiinnittää muuhunkin kuin yksittäisten päättäjien lahjontaan.

Jos korruptio määritellään laajemmin kattamaan muutakin toimintaa, jossa yksityinen etu pääsee vaikuttamaan yhteisiin päätöksiin ohi hyväksyttyjen ja kansanvaltaisten kanavien, kotimaiset korruptio-ongelmat nousevat uuteen valoon. Rakenteellinen korruptio kohdistuu tyypillisesti laajempaan joukkoon päättäjiä ja yleisempiin asioihin kuin suoranainen lahjonta.

Räikeimmillään rakenteellinen korruptio rehottaa terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Lääkärikunta joutuu opiskeluajoista alkaen lääkeyhtiöiden ja laitevalmistajien lahjonnan piiriin, ja toiminta jatkuu eläkepäiviin asti. Kestitsemiset ja huvimatkat naamioidaan koulutukseksi, minkä vuoksi osallistuminen sallitaan jopa julkisen sektorin lääkäreille.

Rakenteellinen korruptio on yksi selitys terveydenhuollon kulujen kasvulle. Lääke- ja teknologiayhtiöiden voitelemat lääkärit määräävät surutta kalliita lääkkeitä ja hankkivat kovahintaisia laitteita, vaikka edullisemmillakin saisi paljon aikaan. Vakava terveyspolitiikan ongelma syntyy siitä, että ammattikunta ei osaa edes kuvitella järjestelmää, jossa yksityisillä yhtiöillä olisi nykyistä selvästi pienempi asema. Yhtiöitä pidetään tuotekehittelyn ainoina mahdollisina toimijoina. Tämä palvelee huonosti kansanterveyttä, sillä yhtiöt – normaalin liiketoimintamallin mukaan – tavoittelevat voittoja. Uusia lääkkeitä syntyy potenssiongelmiin mutta ei malarian torjuntaan.

Lääkeyhtiöiden kuluista kolmannes kohdistuu markkinointiin. Huomattava osa siitä käytetään kokonaisen ammattikunnan lahjomiseen. Tuotekehitykseen yhtiöt käyttävät alle kymmeneksen. Yksin tällaisen tiedon pitäisi herättää yhteiskunta etsimään uusia, julkisessa ohjauksessa ja julkisella rahoituksellla toimivia malleja lääkehuollon kehittämiseksi.

Vaalikampanjoiden kasvaneiden kulujen rahoitus on noussut puolueiden haasteeksi myös Suomessa. Yksityinen vaaliraha on käynyt merkittävämmäksi ja vaikuttaa jo vaalitulokseen. Tämä rakenteellisen korruption muoto murentaa kansanvaltaa. Ratkaisua pitää hakea sekä kampanjakulujen hillitsemisellä että rahoituksen rajoituksilla. Nykyistä suurempi avoimuus kuluista ja rahalähteistä olisi tärkeä ensiaskel.

Kysymys joukkoviestimistä on hankalimmasta päästä. Tiedonvälitykselle annetaan demokratioissa tärkeä tehtävä julkisen keskustelun kenttänä. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, palvelevatko yksityisesti omistetut ja pitkälti mainosrahoitteiset yhtiöt tätä tehtävää. Yksityinen taloudellinen etu vaikuttaa yhä enemmän siihen, mitä viestimet kertovat. Omistuksen keskittyminen ja kilpailun koveneminen näkyvät sisällöissä. Viihteellisyys ja myyvyys on vienyt tilaa objektiivisen journalismin tavoittelulta.

Yksityistä mediaomistusta tulisi hajauttaa ja alan taloudellista kilpailua hillitä. Paikallisesti olisi perustettava julkisia mediataloja, jotka tuottaisivat vapaasti hyödynnettävää sisältöä lehtien, internet-sivustojen ja radiokanavien käyttöön ja seinälehdiksi ripustettaviksi. Tällainen paikallinen ”yleisradio” auttaisi kummasti tiedonvälityksen kansanvaltaistamisessa. o

Kirjoittaja on tutkija ja kansalaisaktiivi.