Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Liikettä nivelbusseihin

Anna Tommola

Valtion budjettiesityksessä joukkoliikenteen määrärahat on kiristetty alimmilleen kahteenkymmeneen vuoteen. Se näkyy. Suomesta uhkaa hävitä parissa vuodessa yli 520 bussivuoroa. Rajuimmin vuoroja vähennetään Itä-Suomessa. Lääniin arvioidaan syntyvän kokonaisia uusia alueita, joilla töihin tai opiskelemaan ei enää pääse joukkoliikennevälineillä.

Autokeskeiseen elämäntapaan kajoaminen herättää usein kiivaan vastareaktion. Vedotaan juuri syrjäseutuihin, joilla ilman autoa ei pärjää – vaikka suurin osa automatkoista ajetaan kaupunkien sisällä tai niiden välillä. Yksityisautoilu onkin ymmärrettävintä siellä, mistä joukkoliikenteen on annettu kuihtua. Aika mennyt ei koskaan enää palaa, ehkä, mutta jäljellä olevien linjojen pelastaminen ainakin hidastaisi huonoa kehitystä.

Myös kaupunkien bussiliikenne on noidankehässä: matkustajamäärä laskee, hintoja korotetaan, väki kaikkoaa taas ja talous kärsii. Miten olisi positiivinen kierre? Satsattaisiin joukkoliikenteeseen, hyvä palvelu toisi käyttäjiä ja siten lipputuloja.

Liikenne- ja viestintäministeriö on luvannut perustaa korkean tason foorumin pohtimaan joukkoliikenteen ongelmia. Hyvä kun pohditaan, mutta sillä välin ei pidä antaa joukkoliikenteen yhä kurjistua. 17 miljoonaa lisäeuroa täyttäisi ministeriön esittämän rahantarpeen. Ilmavoimille uskallettiin juuri luvata kahdeksan miljoonaa lisää bensarahaa. Sotilaiden harjoituslennot ylittävät siis tärkeydessä itäsuomalaisten työmatkat.

Syksyn väylähankekiista osoitti, miten tärkeää poliitikkojen on todistaa välittävänsä tieliikenteestä, erityisesti omassa vaalipiirissään. Jos siltarumpumeininkiä täytyy sietää, puolustaisivatpa he edes yhtä hanakasti kotikontujensa bussilinjoja.

Ken leikkiin ryhtyy…

Viime päivinä on kypsynyt mehevä kohu valtionyhtiö Fortumin ja Neste Oilin avainhenkilöille katetuista avokätisistä kannustimista. Optioista, osakkeista ja valtion linjaukset ylittävistä tulospalkkioista kertyy yhteensä satojen miljoonien eurojen potti. Syytösten ja puolustusten pyörteessä on alettu kysyä, miten näin on päässyt käymään ja olisiko järjestelmä vielä purettavissa. Tulilinjalle joutunut ex-ministeri Sinikka Mönkäre toivoo, että Fortumin johto itse kohtuullistaisi etujaan.

Taannoin satoja irtisanoneen yhtiön johtajien jättipalkkiot koettelevatkin oikeustajua. Voitot eivät ole niinkään seurausta johdon osaamisesta kuin päästökaupan sekä öljyn ja sähkön hinnan aiheuttamasta arvonnoususta. Ennen muuta tapaus kuitenkin kertoo siitä, miten julkisomisteisessa liiketoiminnassa apinoidaan yritysmaailman kikkoja ilman että seurauksia osataan ennakoida, saati alistaa eettiseen tarkasteluun. On myös kiinnostavaa pohtia, kuohuttaisiko optiopotti vallankäyttäjiä, jollei se olisi noussut julkisuuteen. Seurasiko joku asiaa?

Fortum pysyy hiljaa, koska keskustelu on ”poliittisesti värittynyttä” eikä asian perustaa ymmärretä. Ehkä niin. Mutta eikö valtionyhtiön – ja mielellään muunkin yritystoiminnan – tulekin olla jollakin tavoin poliittisen keskustelun alaista? Jos asiaa ei ymmärretä, eikö keskustelu ole sitäkin tärkeämpää?

Nyt puhutaan kohtuudesta. Ovatko huippujohtajat tai optiomiljonäärit ennen luopuneet voitoistaan, koska kokevat, etteivät ansaitse niitä tai ettei heiltä mitään puutu? Ei niin, etteikö tätä puolta voisi vilpittömästi pohtia. Populismisyytösten taakse on helppo piiloutua syvemmiltä kysymyksiltä. Mikä on kylliksi? Miten perustellaan valtavat tuloerot? Miten jakaa vauraus oikeudenmukaisesti? Jos tälle tielle lähdetään, yksi jos toinenkin voi joutua kyseenalaistamaan nykyiset etunsa. o