Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Kommentti, Tapani Hietaniemi

Puna-vihreän projektin tilinpäätös

Viikon päästä Saksassa järjestetään ennenaikaiset vaalit. Ennen muuta työttömyyden nousu ja valtion velkaantuminen ovat johtaneet konservatiivien kannatuksen kasvuun ja osan demareista loikkaamiseen uuteen vasemmistopuolueeseen. Vuodesta 1998 hallinneen Gerhard Schröderin hallituksen jatkaminen on epätodennäköistä.

Tässä vaiheessa on syytä luoda pikakatsaus siihen, mitä Saksan vihreät ovat Schröderin puna-vihreässä hallituksessa saavuttaneet. Aloitan vihreiden omimmasta teemasta, ympäristöpolitiikasta.

Ekologinen verouudistus ja ydinvoiman alasajo

Hallituksen tavoitteet olivat kunnianhimoisia. Hallitusohjelmaan kirjattiin ekologisen verouudistuksen aloittaminen, ydinenergian alasajo, energiapoliittinen käänne, kansallinen kestävän kehityksen suunnitelma ja jopa ”kansantalouden ekologinen modernisointi”.

Ympäristöpolitiikassa saavutettiinkin kiistattomia voittoja. Uudistuspolitiikkaa visioiva kansallinen kestävän kehityksen ohjelma laadittiin, mutta hallitus ei jäänyt pelkästään ohjelmatyön tasolle. Heti säädettiin laki uusiutuvien energioiden tukemisesta, joka edellytti sähköverkkojen ylläpitäjiltä uusiutuvien energioiden tarjoamista kuluttajille. Aurinkoenergian edistämiseksi laadittiin ”100 000 katon suunnitelma”.

Ydinvoimasta väännettiin tiukasti kättä, mutta lopulta energiayhtiöiden kanssa sovittiin asteittaisesta ydinvoimasta luopumisesta, ja jotkut vanhimmista reaktoreita on jo suljettu. Samanaikaisesti Saksan kaupungeissa edistettiin voimakkaasti sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.

Historiallista käännettä merkitsi se, että Saksassa aloitettiin ekologinen verouudistus: asetettiin haittaverot fossiilisille polttoaineille. Ja merkittävää – vaikka otsikkotasolla huomaamatonta – oli, että Saksan luonnonsuojelulaki uudistettiin ja ympäristölainsäädäntö yhdenmukaistettiin.

Ulkopolitiikan voitoista eri tulkintoja

Ainakin nämä puna-vihreät saavutukset voidaan välittömästi kirjata. Ne merkitsivät ympäristöpolitiikassa vuosikymmenien pysähtyneisyyden loppua. Vaarana onkin, että konservatiivien johtama hallitus voisi peruuttaa osan uudistuksista.

Tosin mahtui hallitusvuosiin takaiskujakin. Ydinvoiman alasajo ei toteutunut niin nopeasti kuin alun perin haluttiin, mutta toisaalta yhteisymmärryksessä toteutetussa alasajossa ei jouduttu kohtaamaan samankaltaista korvausriskiä kuin Ruotsissa.

Energiaverojen taso ei myöskään ollut niin korkea kuin vihreät olisivat alun perin halunneet. Kuitenkin kyse on periaatteellisesta läpimurrosta.

Kaiken lisäksi voidaan perustellusti väittää, etteivät Saksan vihreiden suurimmat saavutukset hallituksessa välttämättä olleet edes ympäristöpolitiikassa.

Vihreät eivät tosin keskuudessaan ole yhtä mieltä saavutuksista ulkopolitiikassa. Ohjelmassaan vuonna 1998 hallitus kirjasi, että ”Saksan ulkopolitiikka on rauhanpolitiikkaa”. Kuitenkin ulkoministeri Joschka Fischer sai viedä Saksan ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeisiin sotiin. Ne tosin olivat ihmisoikeuspolitiikalla perusteltuja humanitaarisia interventioita entisen Jugoslavian alueella ja Afganistanissa. Tärkeintä oli kuitenkin Saksan ehdoton kieltäytyminen liittymästä Irakin laittomaan sotaan.

Saksasta tuli virallisesti maahanmuuttomaa

Historiallinen oli myös keisariajalta peräisin olevan kansalaisuuslain uudistus, jossa helpotettiin maassa työskentelevien ulkomaalaisten tuloa Saksan kansalaisiksi. Vihreät olisivat kannattaneet esimerkiksi turkkilaisten suhteen niin sanottua kaksoispassijärjestelmää, mutta liittopäivien enemmistö sääti lain, jonka mukaan maahanmuuttajan pitää tehdä valinta kahden eri kansallisuuden välillä.

Kiistattomia saavutuksia olivat laki homoliitoista eli ”elämänkumppanuuslaki” sekä maahanmuuttolaki, jonka yhteydessä Saksa tunnusti ensi kertaa olevansa ”maahanmuuttomaa”. Vihreiden kannattajakunta iloitsi myös korkeakoulupolitiikassa yliopistojen sisäisestä uudistamisesta ja vielä enemmän opintotuen lisäämisestä.

Talous- ja sosiaalipolitiikan alueella sosialidemokraatit pitivät huolta siitä, että he olivat hallituksessa ”kokkina eivätkä tarjoilijana”. Mutta ei talouspolitiikka missään tapauksessa kokonaan vihreille vastenmielistä ollut, esimerkiksi vuoden 2000 verouudistus ylitti jopa vihreiden tavoitteet palkkojen sivukustannusten vähentämisessä. Lisäksi valtio subventoi kaikkein alhaisimpia palkkoja askeleena perustulon suuntaan.

Schröderin hallituksen uudistuskyky oli kuitenkin voimakkaimmillaan ensimmäisellä kaudella. Toisella hallituskaudella konservatiivien onnistui jarruttaa kaikkia uudistuksia osavaltioiden hallituksia edustavassa liittoneuvostossa hankkimansa enemmistön ansiosta. Radikaali reformisti odottaakin pelolla mahdollista konservatiivihallitusta.

Kirjoittaja on vihreä aktiivi ja sivilisaatiohistorian dosentti Helsingin yliopistossa.

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.