Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Köyhien kimppa ei lämmitä

Anna Tommola

Kuntia patistellaan uusiin järjestelyihin palvelujen turvaamiseksi, ja kuntien ihannekoosta ja sopivasta määrästä väännetään kiivaasti kättä. Kunnilta sopiikin edellyttää valmiutta yhteistyöhön ja tarvittaessa yhdistymiseenkin – kunkin tarpeet ja erityispiirteet huomioiden. Kahden köyhän kimppa ei sinänsä kuitenkaan riitä tuomaan palveluihin yhtään lisäropoa. Valtion ei sovikaan unohtaa rooliaan resurssien turvaajana. Kuntatalouden ahdinko on pitkälti seurausta sen toimista: rahoitus ei ole vastannut kunnille sälytettyjen tehtävien määrää.

Sitran yliasiamies Esko Aho kannusti viime viikolla kuntia uudistamaan palvelurakennettaan ja ottamaan siinä oppia takavuosien pankkireformista. Pankeistahan on saanut lähteä joukoittain henkilöstöä; asiakkaat on pantu palvelemaan itse itseään. Ahon mukaan julkisia työpaikkoja pitääkin vähentää.

Näin yksioikoisesti palvelujen tehokasta järjestämistä ei voi lähestyä. Julkinen työpaikka on työpaikka siinä missä yksityinenkin: kunnan työntekijä tuottaa hyvinvointia asukkaille ja maksaa kuntaan veroja. Väkeä irtisanomalla saadaan pikasäästöjä, mutta jos samat ihmiset eivät työllistykään yksityiselle sektorille, verotulot hupenevat, toimeentulotukimenot kasvavat ja pahimmillaan sosiaali- ja terveystoimikin saa maksaa.

Valitettavan harvoin toimintaa pohditaan näin laajana kokonaisuutena. Kukin sektori keskittyy tehostamaan tahollaan.

Tuella luotava uutta työtä

Ensi vuoden budjettiin leivottavalta matalapalkkatyön tuelta odotetaan paljon – ehkä liikaakin. Pohjois-Lapin ja saaristokuntien kolmivuotisen kokeilun tulokset eivät ole järin lupaavia. Kesällä julkaistun arviointiraportin mukaan 3–6 prosentin alennus työnantajan sotumaksuihin ei juuri kasvattanut työllisyyttä. Tuki lihotti lähinnä työssäolevien palkkapussia.

Työvoimakulujen lasku ei tietenkään saa yrityksiä pestaamaan lisää ihmisiä, jollei heitä oikeasti tarvita. Pienipalkkaisiin kohdennettuna tuella voikin toki olla suurempi vaikutus, sillä juuri tällaiselle työlle oletetaan nyt olevan kysyntää.

Mikäli tarkoitus on todella kohentaa työllisyysastetta luomalla uusia työpaikkoja eikä vain alentaa yritysten nykyisiä palkkakuluja, tuen suuntaamista ja ehtoja on syytä miettiä huolellisesti. Eri maiden kokeiluista on hyvin kirjavia kokemuksia.

Työnantajien ohella on kannustettava myös työntekijää helpottamalla sosiaaliturvan ja satunnaisten ansiotulojen yhdistämistä. Hallituksen – sinänsä riittämättömään – köyhyyspakettiin sisältyvä esitys, jonka mukaan työllistyvän pitkäaikaistyöttömän asumistukea ei heti leikata, on oikeansuuntainen.

Ristiriitaista luonnollisuutta

Europarlamentaarikko Hannu Takkula ja joukko keskustan kansanedustajia on vedonnut pääministeriin, jotta hallitus rajaisi lakiesityksessään ”keskustalaisen arvomaailman” mukaisesti naisparit ja yksin elävät naiset hedelmöityshoitojen ulkopuolelle. Tämä ei olisi syrjintää vaan ”luonnonmukaisuutta”. Myös kirkkohallitus sallisi hoidot vain heteropareille, koska lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus – kaikkihan eivät vain saa lapsia.

Luonnollisuusperuste horjuu pahasti. Jos yhdestä syystä lapsettomille on tarjolla keinotekoista apua, miksi se kiellettäisiin toisista syistä lapsettomilta? Vanhemmuuden rajaaminen lailla heteroiden oikeudeksi ei takaa yhdellekään lapselle pysyvästi äitiä ja isää – saati onnellista lapsuutta. o